Juu koulu alko tänää. Sielläpä sitten oli reppu selässä ja penaali sojossa heti oppimassa paljon uutta. Pikkusen kyllä kieltämättä tunsi ittensä vanhaks sitä touhua kattellessa. Lukiosta päässeet siellä rynni innoissaan niitten haalariasusten perässä sikin sokin. Ite tyydyin juomaan ilmasta kahvia ja mököttämään. Tietenki.
Kattelin tuossa myös vähä opintosuunnitelmaa ja kursseja tuli yhteensä 140 op, jotka aion käydä enskesään mennessä. Onneks en ymmärrä noista nykysistä pisteistä mitää, ni en tiiä onkse paljo vai vähä.

Niinjoo ja sitte unohtuki vallan viettää juhlapäiviä. Kispen i-iki-iha-na ploki nimittäi täytti tuossa joskus jo kolme vuotta. Eikös ole aika paljon? Mulla on vissiin ollu iha perkeleesti kaikkea tärkeää kerrottavaa, ni on vuodet vieriny ku huomaamatta. Kakkua ja pullaa vaa sullekki!

Mutta sitten asiaan. Purimpa tosta yhen vaatekaapin ja ehämmää jaksa semmosta rönttöä lähtee mihinkää kaatikselle raijaamaan. Ni eiku vaa keltsii ilmotus että vitosella lähtee iha saatanan hieno kaappi, tulkaa joku hakemaa. Ni voivittu sentää taas. En muistanukkaa mimmosia neropatteja sitä alkaakaan pimputtelemaa ku jotain on kaupan. Ni eka kokelas lähesty sähköpostilla (joka oli tietty jotai tyyliin [email protected]) et kiinnostaa iha hirveesti se sun kaappi!!! Et voisitko kuljettaa sen tänne Kortepohjaan???
Ja iha salettii alan vielä kuskaamaan semmosta roinaa johonki, josta pyydän sen vitosen.

No sitte soitti toinen sankari. Että MINÄ HALUAN SEN KAAPIN! TUUN MAANANTAINA KELLO KUUS!
Yllättäen oli aika hiljasta maanantai iltana ja torstaina sit tuli viesti että "unohin tulla maanantaina, onko kaappi vielä myynnissä?". No eiku sovittii sit uus kaupanteko sunnuntaille klo 18.
Ylläri että 17.30 saapui sitte viesti "En voi tulla hakemaan kaappia, kun se ei mahdu mihinkään!"
Voi kusta.
No onneks tänää joku kolmas puolijärkine kävi hakemassa sen rotiskon viimein pois, ni mahtuu taas varastoo askartelemaan ja kaivelemaa pakastinta.

Sitten pitääkin taas sivuta hitusen urheiluteemaa. Olin tuossa nimittäi ykspäivä lenkillä ja juoksin tuosta semmosen aukion poikki, mihi kaikki neropatit ajaa menopelinsä että voivat lähteä reippailemaan. No hetken kuluttua alko takaa kuulua saatananmoinen koiran haukunta, joka lähesty melko kiivasta tahtia. Sitte kaukaa kuulu huuto HIH   NA     ME    NI    POIK    KKKI!!
Hetken siinä kesti prosessoida yhtälöä, ennenkun ymmärsin oman asemani tässä kuviossa.
Samantein mieleen jo välähti et uppooko ne koiranlegot kohta mun pohkeeseen vai perseeseen.
Hahahhaha, voivittu salamannopea kääntyminen ja sieltä laukkaa semmone onneton kokkerspanieli ku viimestä päivää. Oli melkei yhtä peloottava ku joku jänis!
Onneks selvisin hengissä.

Loppuun pitää mainita vielä viikonlopun keikkakimarasta Särkänniemestä. Sielläpä oli esillä mm. Sara ja Happoradio. Nepä olivat vallan mainioita. Sen jälkeen lavalle asteli Kotipelto. Kotipelto on siis se äijä, joka ennenvanhaa soitti Stradivariusta. Ni hahahahaahah voivittu, jos heviäijällä pitää olla jotai triksejä, ni tää kyllä osas niistä jokasen. Ja sit vielä pari siihen päälle. Hahahahhaha en ookkaa mitää nii koomista nähny pitkää aikaa. Paras triksi oli tietty ku se heitti mikin khuulisti kädestä toisee vähä väliä. Harmi ettei se tippunu kertaakaa. Sitä nimittäi ootettii.

Eikun täältä tähän. Heido