Heivaan heinäkuuta.

Ohh ompa tullu hieman hikoiltua. Laitetaampa oikei ens alkuun harj.peekoon ote männäviikon suorituksista.

Ma: Juoksu 1.00 h

Ti: Puntti 0.50 h + suunnistuskisat 0.40 h + verkka 0.20 h

Ke: Puntti 0.40 h + juoksu 1.00 h

To: Juoksu 0.45 h + pyöräily 1.00 h

Pe: Puntti 0.40 h + suunnistuskisat 0.40 h + verkka 0.20 h

La: Suunnistuskisat 1.35 h + verkka 0.20 h

Su: Pyöräily 2.15 h

Yht. 12.05

Juu, täytyykin oikei mainita noista viikonlopun suorituksista. Olipa siis la takaa-ajokisa pe-illan tulosten perusteella. Lähtöasema oli voi niin helvetin jännittävä, 5 sek kolmannesta sijasta. Ja kun reippaat puoltoista tuntia helteessä hoki ittelleen "kyllä sää jaksat" ni sieltähä se kolmas sija lopulta heilahti. Ja ihka oikeesti (muistaakseni ensmäistä ja erittäin todennäkösesti viimestä kertaa elämässäin) ratkasin kisan edukseni juoksuvauhdilla kisan loppuosiolla. Voi herranpieksut että muuten maistu kisakahvion jäädelö mahtavuudelle tämän uroteon jälkeen.

No sitten ajattelin olla reipas ja polkasta pikkupalauttavan maastopyörälenkin sunnuntaina, niinku urheilijat ikää! No eiku Huuhkajalle, siellähä on nii komeeta että. Ni voi hyvä helvetti sentää. Mieto hientuoksu iholla ilmeisesti toimi signaalina metsän kaikille kärpäsille, paarmoille JA ampiaisille, että tänne vaan sur-pörisemään! Ja siinäpä se semmonen sadantuhannen yksilön joukkio seurasi polkijan edesottamuksia muutaman senttimetrin etäisyydeltä. Eihä siinä saatana ees nähny eteensä, saati sitte kuullu omaa kiroomistaan ku oli suut silmät täys niitä pörinöitä. No eiku soratie alle ja siirtymä hieman vauhdikkaammille poluille, ni ei nii pysyny velikullat enää iholla. Lopuks vielä 20 km polkasu maantietä ja kello näyttiki reilua kahta tuntia. Ja oli vallan palautunu ja rentoutunu olo! hahah

Mutta sitten jalkapalloon. Kun tuossa matkaraportissa jo mainitsinki et oli pelit ja pensselit Göteborgissa meneillään. Ni pitääki oikei ottaa ja ihmetellä, että minkä saatanan takia niitä jalkapallojätkiä pitää kutsua huuhkajiks? (taino siis kyllä mää sen bubi-tarinan tiedän). Vituttaa tuollaset median keksimät termit, joita pitää sit joka paikassa toitottaa vaikkei kukaa oikee ihmine käytä sitä nimee. Sama ku voivittu maikkari. Eli kolmone. Et mee kattoo maikkarin netistä. Voi vittu mistä? Onks tää sit niinku kispen netti? Ja maikkari on yhtä nerokas termi ku nakkikikkari. Sinne sitte vaa.

Ainii, mut siitä jalkapallosta vielä. Et voisko joku asiasta jotain ymmärtävä valasta mua, et mikä helvetti siinä on ku Suomessa viimein suvisulonen ja armas aika. Ni sit voivittu koko heinäkuu ollaa pelaamatta ja tuolla priimakunnossa nurmikot oottaa pelaajia. Sit vittusoikoo alotetaa kausi kuitenki joskus huhtikuussa ja pelataa pipo päässä johonki lokakuu loppuu räntäsateessa ja kentät onku mummolan kynnetyt perunapellot. Ja sit kaikenlisäks rakennetaa kaupungin rahoilla hallit, että voiaa pelata talvellaki. Ni sitte saatana kesän parhaat pelihetket pietää pillit pussissa ja katotaa maikkarilta uusintoja.

Lopuks väliaikatiedotus nerokkaasta gradustani. Tavotehan on saada kirja painoon kolmessa kuukaudessa ja siihen pyritään sivu per päivä tahdilla. Eilen juur loppu ensmäinen kolmasosa ja koossa on 30 sivua. Joten aikataulussa ollaan. Sisällöstä en tosin mee takuuseen. haha

Nyt lenkille, hei!

Noniin heissan sveissan,

tuli käytyä ihka oikeilla ulkomailla juhannuksen kunniaks. Joten eiku suinpäin matkaraporttiin!

Turusta vaudilla yli ja eiku keula kohti Jöötteporia. Sielläpä oli muuten menossa lasten jalkapallon EM-kisat ja olis ollu taas fanikatsomo, ikäänkun taannoin oli Perliinin reissullaki. No jalkapallo nyt ei oo se mun ykkössuosikkilaji, joten innokkaan ostoskierroksen jälkeen eiku suunta samantei kohti Norjaa.

Ensmäinen virallinen eväshetki oliki sitte hetki Göteporista pohjoseen, melko mainiolla rantahietikolla. En ookkaa ennen keitelly trangialla ruokaa vienossa 80 m/s kesätuulessa. Siellä oli myös asiaankuluvat purjelautailijat aalloilla ja varustukseen kuului myös kypärä. Mutta tuuli oli mahtava, annetaan siitä piste Ruotsille.

Mutta eihä sitä nyt sitte yhtäkyytiä jaksa jokapaikkaa mennä, ni otettiinki pitstoppi Uddevallaan leirintäalueelle. Ja kun kerran kamera oli matkassa mukana, ni saatte nautiskella oikei visuaalisesti retken parhaista paloista.

Leirimäalue oli viritelty tuommosen pikku sillan kupeeseen. Vaikka kuvassa silta erehdyttävästi näyttääki laiturin kaiteelta, ni siellä voi kyllä iha ajaa autollaki. Voin myös mainita että hitusen kävi tuuli täälläkin. Leirintäalueen ohjelmassa olis ollu muuten päivän mittaan sitä juhannussalon koristelua ja letin tanssimista, mutta eihä sitä ny ollu aikaa jäädä, ku pitäähä ihmisen päästä Norjaan.

Eikun siis hippulat vinkuen sinne Norjaan. Matkalla piti päästä tietenki pissille ja ku kerran auto pysähty, ni samalla voiki käydä vilkasemassa kivikauden ihmeitä. Vai olikoha se rautakausi, mutta oli kuitenki.

Tuonne ne oli ennen muinoin haudanneet kaverinsa ja laittaneet kivet tuollaviisiin hienosti ympyröihin. Ilmeisesti se kivoin kaveri sai sitten sen keskipistepaikan.

Nomutta sitten sinne Fredrikstadiin. Kaupungin keskustaan pääsee ajamalla sillan yli. Ja ei tää paljo hävinny sille Ruotsin kaimalleen.

Tuolla sillallaha menee pari biiliäki, ni voi miettiä omaa suuruusluokkaansa. Mutta tottatosiaan, ohan ihmisellä nälkä Norjassaki joten eiku taas kokeilevan keittiön pariin.

Tässä valmistuu pata iki-ihana. Maistuis varmaan sulleki! Mutta kokkailumaisemat oli sen sijaan vallan mahrottoman hienot.

Joten ruokahetki oli vallan onnistunu. Tää otos onki jo itse asiassa sieltä retken huippupaikoista, eli Hvalerista. Jukupätkä mikä saaristo. Ja viimeseen saareen mentii oikei perinorjalaiseen köyhistelytyyliin tunnelista, pituutta kepeät 3,5 km ja reitti kulki 120 m meren pohjan alapuolella. Mutta se tuli tällä reissulla opittua, et kun kartasta huomaa jonkun vallan kiinnostavan näkösen kohteen, niin vois ehkä arvella et joku muukin on sen huomannu. Faktatietona kerrottakoon, että näillä pikkusaarilla on 4700 mökkiä ja kesäsin saarten väliluku pompsahtaa 3700:sta kepeään 30 000:een. Hahha ja huomas kyllä että oli kesä.

No mutta eikun sitten suunta takasin Fredrikstadiin ja sielläpä ehti vielä kokea vaikka mitä jännittävää muutaman päivän. Ensinnäkin kaupunkin halki pääsee kätevästi laivakyydissä, eikä maksa ku 10 kruunua. Se jos mikä oli jännittävää!

Ja pitäähä ny ihmisen päästä purjeveneellä kaupan ovelle, joten eiku sillat linkkuun!

Fredrikstadin on perustanu itte Fredrik II joskus 1500-luvulla. Ja kaupungissa on edelleen vallihautojen takana vanhakaupunki, jossa muuten on Norjan paras ruokapaikka eli Peppes! Peppesissä on hyvä jokaisen joskus käydä ja tietenkin tilata pitsan mukana rømmeä. Voi juku. Rømmeä on kyllä aina joskus ikävä, ei Suomesta semmosta herkkua saakkaa! Lisäksi ruokavalioon kuului matkan aikana tietenkin pølse sekä iki-ihanat norjalaiset tyhjiöpakatut muffinsit. Voi veikkoset.

No mutta siis sormeni osoittamalta suunnalta se Peppeskin löytyy. Sinne vaan. Peppesin kulmalta löytyy muuten myös valaanmetsästysmuseo. Ehämmää ny tietty sinne sisälle menny, mut pihallaki löyty rekvisiittaa. Tällasilla nuolilla ne niitä valaita sitte ampuu!

No mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja eikun suunta kotia kohti. Pitihän toki matkallaki olla jossain yötä ja eikun matkalta joku random pikku cämppäri. Sielläpä oih niin kesäillan tunnelmaa.

Leirimäkohde valikoitui muuten myös kyltissä mainostetun retkireitin johdosta. Oli oikei kyltissä reppureippailijan kuva ja tietoa että täältä pääsee eräretkelle! Kävin sitten aamulla kipasemassa sen 3 km lenkin, joka kulki puolet matkasta vanhalla hakkuuaukolla. Oli aika jännittävä, indiid!

Mutta pitäähä ihmisen aina syyä ja tässä lopuksi otos, millaista jälkeä saa aamulla aikaan muutamassa minuutissa, kun nälkä kurnii suolessa.

Haha. Matkalla myös todettiin lonkkari erinomaiseksi retkijakkaraksi, juuri sopivan korkuinen trangiakokkailuun!

Lopulta retki siis päättyi kotiovelle ja ei tarvinukkaa mylliä ku viis koneellista pyykkiä ja kammata tukka, ni paluu arkeen oli valmista. Eikä edes iskenyt perus kotimökötys, koska ei Norjan jälkeen pidä kenenkään mököttää. Lisäks matkalta tarttu mukaan pari Berganssin takkia, koska matkalla ei koskaa olla köyhiä tahi kipeitä. Lisäks, kuten jo mainitsinkin, matkalla kuuluu aina syödä kohdemaan herkkuruokia, kuten perkeleesti nakkia ja suklaatia ja sen semmosta. Kotona ehtii sitten hioa taas ruokaympyrän kohillee.

Joten eikun kerran vielä eläköön kuninkaalle, kyllä Norjassa on aina parasta. Viikonloppuna onki sitte ohjelmassa 4,4 + 8,8 km suunnistuskilpailut täällä Keski-Suomen kansallismaisemissa. Ja uskoisin sen olevan silkkaa nautintoa, kun lämpöä on luvattu suht sopivasti. Eikun tsin tsin siis vaan sulleki!

Jovain on taas viety viestiä halki kesäyön ja yhtä mahtavaa oli kun aina pitääkin. Tosin venlathan vie viestiä halki kesäpäivän, mutta yhtäkaikki, mainiota silti. Itse onnistuin tällä kertaa ankkuroimaan joukkueen vallan kohtuullisesti maaliin (jos joku muistaa, ni viime vuonna ryssin toisella osuudella aivan täysin). Ihan ei ehitty viienkympin sakkiin, mutta ei se mitää. Suunnistus suju sentää viimein siihe mallii, kun pitääki. Sen sijaan vauhti nyt ei piisaa mihinkää, mutta sille nyt ei tänä kesänä varmaa ehi paljo mitää tekemää.

Sen sijaan oonki huomannu, et ei se vanhuus totta tosiaa tullu yksin. Nykyää ku suunnistuskisoissa (etenki loppumatkasta) kaatuu, ni voivittu että kramppaa pohje aina samantei. Ja voi kristus että ei muuten kramppaakkaa iha pikkusievästi, vaa tyylii että järki lähtee ku sattuu nii saatanasti. Oon koittanu tätä kramppailua ehkästä syömällä voivittu magnesiumia ja natriumia ja ties mitä titaniumia, rautamalmia ja bilirubiinia. Ja mikää ei auta. Jos kuulijoilla on lisävinkkejä asiasta, niin niitä otetaan otetaan vastaan.

Ja ku voivottelu-linjalle pääsin, ni pitää mainita koipien nykykunnosta muutenki, että ku viime kesänen kantapäävamma viimein on saatu aisoihi, ni vika on siirtyny akillekseen. Joka on niin vitun kiree, että tässä lähinnä ootellaa et katkeeko se tänää vai huomenna. Epäilen et nää kaikki pohkeen alueen ongelmat liittyy samaan salajuoneen, jossa yhdistyy tiettyjen ravintoaineiden puute (karkki se ei voi olla), ikääntyvä elimistö ja liian vähäinen harjoittelu. Itse olen siis täysin syytön tähän kaikkeen!

Se Jukolassa myös muuten on hienoa, ku siellä kaikki on nii touhuissaa ni sit voidaanki sopia kaikkia mahtavia suunnitelmia loppukesälle. Et siitä viis vaikkei paikat iha ookkaa ykkösiskussa. Ni nyt on nimi papereissa tunturisuunnistukseen ja pyöräsuunnistuksen SM-viestiin. Ymmärsin kuitenkin vaatia veto-oikeuden suunnistuksen SM-viestin osalle, mut saapa nähdä jos sitä vielä päätyy sinneki. Sitte täytyy vielä mainita, että kylläpä muute uni Jukolan jälkeen maistu. En oo näi myöhää nukkunu varmaa pariin vuoteen. Kyllä ihmisen pitää ennen kasia nousta, sato tai paisto.

Nomutta, sitten muihin otsikoihin. Tossa viime viikolla oliki Hesarissa oikei uutine, ku tänä vuonna oli keskiarvorajat lukioihi noussu kohisten ja Vantaa lukioihin oli todella vaikee päästä, et het 7,42 piti olla ka. et pääs sisää! Siis seittemä pilkku neljä. Voivittu melkosen kova! Hahahhaa, eikö ny normijärkisen ihmisen ka oo 8 ilman sen suurempaa voimisteluaki. Ainaki oli siihe aikaa ku kirjailija oli yläasteella. Mikä tosin tais olla tuossa jo muutama vuos sitte.

Ja lukiotunnelmiin pääsin tässä tosiaa muutenki, ku tarkastelin vähä et mitenkäs noita graduja oikei arvostellaa. Tekniikan puolella asia osataan hoitaa asteikolla 0-5, ni ymmärtää mistä on kyse. Humanistit taas haluaa ottaa asian vähä vaikeemman kautta ja käytössä on tottakai latina. Sen vielä ymmärtäis jos asteikko olis se tuttu mikä oli ylioppilaille, eli laudaattur ja sitte eksimia ja magna. Ja sillä lailla. Ni ehei. Siellä on tottatosiaan kaheksa eri arvosanaa, josta puolet menee sen verran eksoottiselle lumbe cum sigmatur ja non sine inflator linjalle, josta ei ymmärrä hevonpersettä, et onkse paljo vai vähä. Ja et missä järjestyksessä ne on.

Mutta nyt taidan juoda hitusen lisää kaffia ja ryhtyä taas naputtamaan gradua. Voin kertoa että siitä tulee aivan saatanan mahtava. Oon nimittäi keksiny mallin, jonka perusteella nykyset yritysten kilpailukykyä parantavat metodit voidaan polttaa roviolla. Piirsin tästä älynvälyksestä kuvaajanki! hahah, kylläpä sitte pisnesmaailma yllättyy, kun julkasen sen syksyllä!

Ainii, keskiviikkona onki sitte aika lähteä syntymäpäivälahjaksi saadulle matkalle. Ja mihinkä muuallekaan ku Norjaan! Voijeejee. Matka tosin alkaa mutkalla Göötteporiin, jossa pitää käydä huvittelupuistossa (sekä kun Ruotsissa kerran on juhannuksena, niin pitää päästä tanssimaan lettiä juhannussalon ympärille). Sieltä sitten Haldenin kautta Fredrikstadiin. Tästä jännittävästä matkasta lienee luvassa matkaraporttia sitten myöhemmin. Heihei!

Juu heivaan.

Nyt on viimein pullat uunissa noin koulun käynnin suhteen. Voi hyvä saatana taas, että tuli hieman vietettyä pitkiä päiviä kaiken kevättä. Nyt on siis meneillään överikausi ja ensviikolla (ehkä tai sit joskus myöhemmi) ryhdyn kradun-kirjotukseen.

Mullaha oli oikei hieno viritelmä gradupaikastaki, pääsin jo esittää palkkahaaveitaki. Ni sit kato tuliki tää, tiiätkö tää nykynen taloudellinen tilanne, jossa meidän yritys ei nyt sitten kuitenkaan... ja sillälailla. No vittusoikoo, ei tässä oo muutakaa tekemistä, ni kirjotan sitte sen tuonelan tarinan ittekseni. Niinku kunnon humanistin pitääki.

Keksin nimittäin jo ihan vitun hienon aiheenki, ni jo vain. Ja itse asiassa siitä päästäänki itse aiheeseen, eli seminaareihin. Sain nimittäi tuossa viime viikolla Hälssingissä yhessä trendikkäässä alan seminaarissa sen timangisen älynväläyksen tästä kradu-aiheesta. Mutta kun kerran vauhtiin pääsin, ni olimpa tänäänki seminaarissa ja meen vielä ensviikolla uuellee.

Seminaareissahan on ykkösparasta se väliaikatarjoilu. Aijjai, kaffia ja piirakkaa. Mikä sen hienompaa. Se on myös helvetin hienoa, että ihmiset tulee työajallaan firman piikkii näihi tapahtumiin. Ja sit siellä neulotaan voivittu jotai hellokitty-lapasia, tai naputellaan kieli keskellä suuta corporate governancea, ku paikalle saapuneet europarlamentaarikot kertoo, et miten näitä nykysiä ongelmia voitas iha oikeesti ratkasta. Kristus soikoo, että eikö sitä sitte samantei vois pysyä siellä omalla offisella?

Nomutta, jottei karattais liian kauas tän interaktiivisen kirjoitusviestimen pääteemasta, niin otetaampa katse viime aikojen urheilutapahtumiin. Kävin nimittäin osallistumassa ihka oikeisiin pyöräsuunnistuskisoihi tuossa jokin aika sitte. Ja uskokaa tai älkää, jumalauta mää sain palkinnon! Kyllä oli mahtavaa. Poljin iha hurmiossa ja kaaduinki vaa kerran.

No nää kisat oli tuolla Töysässä ja mihinkä muualle ihmisen ny sielläpäi pitää kisan jälkee suunnata ku keskiselle. hahahahaha voivittu että mikä puoti. Pihallaki nii vallan tahdikas heposen kenkä. hahaha voi saatana.

No mutta on siinä keskisessä se hyvä puoli, et sieltä pääsee pois. Kotimatkalla sitten tuliki kuningas-idea: mennää kattomaa karhuja! Ja eiku kaasupohjassa Ähtärii. Siellähä on niitä karhunpentujaki. Vai olikoha ne Ranualla.

No oli missä oli, näkemättä ne jäi kuitenki. Ku eläintarha oli menny lauantaina jo neljältä kii. Mikä helvetin idea siinä o? Onks karhuilla lauantaisi pileet, ni parempi pysyä poissa.

No tuolla noi niitä karhuja joka tapauksessa olis ollu.

Mutta ei elämä nyt nii kauhian synkkää oo kaikenaikaa ollu kuitenkaa. Tuossa vähä keväämmällä kävin pyöräretken ohessa ihastelemassa paikallisvesistöä ja joha sitä ihmine innostuu kun vesi solisee.

Viime ajat on tosiaan tullu liikuttua (se vähä mitä nyt on edes tullut liikuttua) lähinnä renkaiden varassa, kun jalka ei taas oikein innostu juoksemisesta. Saatana sentää. No kävimpä myös tuossa yks aurinkoinen ehtoo koittamassa lonkkarilla. Voi pojat se oli jännittävää!

Nyt pitää kuitenki laittaa tietokoje kiinni ja mennä viihdyttämään vierasta. Täällä on nimittäi taas kylässä Onni-mies, jonka kaitsemisesta saan vastata ihan omin nokkineni seuraavat pari päivää. Kävimmepä kyseisen eläinkunnan edustajan kanssa jo tuossa lenkillä ja lenkin päätteeksi Onni oikaisi itsensä sammakkoasentoon tuonne kukkapenkkiin nukkumaan. haha

Täältä tähän!

Piip piip sanoi hiiri.

Jovain, kauden ekat suunnistuskisat on takana. Jos kantapää on viimein parantunu viime kesäsestä reistailusta, ni nyt on vittusoikoo sitte pohje/akillesjänne siinä kunnossa, ettei välttämättä iha kauheesti tarvi juosta.

No emmää sitte ookkaa juossu, vaan siirryin fillarin sarviin. Kävimpä oikei tuossa viikonloppuna harjottelemassa pyöräsuunnistusta ja tällä viikolla onki sitte ohjelmassa ekat kyseisen lajin kisat. Siitä tulee taatusti melko vitsikästä.

Sunnuntaisen pyöräretken muuten huipensi harjanteelta alastulo, johon sisällytin oikei etuperin voltin (toinen jalka kiinni polkimessa, tottakai). Ai perkele että onki hieman kolottanu kylkeä sen jäljitä. Onneks alustana oli hiekkaa, joten alastulo oli lempeähkö ja pysty hyvin myös analysoimaan liitoradan eri vaiheet jälkikäteen.

Mutta tässä tosiaan nyt on menossa loppukiri tän tuonelan ktm-projektin kanssa. Kaks viikkoo pitää vielä tahkota ja sit nukun viikon. Sen jälkeen syön viikon. Sit kirjotan kradun.

Loppuun kuva-aineistoa todisteena et oon käyny kevään aikana pari kertaa jossai muuallaki tästä koneen äärestä ku kakalla ja koulussa.

Kauan eläköön lemmenviltti!

Jo vain!

Tää on se päivä ku mittarii heilahti kolmekymppiä. Nyt siis suuta soukemmalle ja muutenki oon iha saatanan hienosti vaa tästä lähtien!

Kaffia ja pullaa kaikille plokin lukijoille!

t. kispe

Uhhuh, olinki tuossa hieman kipee.

Kun kuulun siihen immunolajikkeeseen, joka tulee kipeeks parin vuoden välein, ni sillo saakin nauttia voivittusentää iha koko rahan eestä. Kuumetta joku kolme ja puolsataa astetta, jokaisesta naaman aukosta valuu limaa ulos ku koittaa nukkua. Ja toisaalta se nukkumine on pahinta mitä voi olla, ku unet on jostai kolmannesta sfääristä. Kristus sentää.

No kerkesimpä viidessä päivässä töristää paketillisen nenäliinoja, kattoa pari tuotantokautta Ozia ja saada öisiä visioita seminaaripaperiin. Haha. Lisäks tuli samalla hoidettua kevät-dieetti ja rantakunto alkaa olla valmis. Pääsiäismunakuurin jäljiltä oliki nimittäi pikku pöhö, josta hups vaan 2,5 kiloo lähti melko napakalla mummonmehu-kuurilla.

No mutta ku kerran mainitsin, niin oompa tässä taas saanu viettää aikaa tieteellisten artikkeleiden parissa. Ni mikä vittu siinä on, että suurin osa kaikista maailman tieteellisistä artikkeleista on salasanan ja jonkun saatanan viienkymmen dollarin takana? Mikä saatanan hyöty niistä kirjotelmista on maailmalle jos niitä ei voi lukee? Vittusoikoo, ku niitä o ensin siellä jossai yliopistoilla nyherretty kolme vuotta ja rahaa palanu ja kyniä katkeillu, ni sen jälkee ne pimitetää salasanan taa, ettei vaa kukaa nää niitä. Etenki, ku eihä ne tutkijat niistä mitää provikkaa saa. Tiedehän on ilmasta, eikä sillä etenkää oo mitää arvoa jos ei siitä kukaa tiiä, jumalauta!

Haha, no sitten saadaanki radikaali opiskelijanuoren tunteenpalo taas rauhottumaa ja siirrytään ilosempii uutisii. Kävimpä tänää nimittäi yyteehooässällä legotarkastuksessa ja voi juku! Reikiä nolla! Ei oo, kristus sentää, IKINÄ ollu sellasta tarkastusta ettei olis jotai huomauttamista. Ni nyt oli. Ei tarvinukkaa ku likeemmäs 30 vuotta pestä leekoja ni alko tapahtumaa.

Ja tästä viittauksesta jo varmaan ymmärsittekin, että kirjailija täyttää ensviikolla kolmekymmentä. Pikkusen siistiä. Sittempä, viimeinki, oon aikuine ja alan käyttäytyä sillä viisiin!

Eikun heikun keikun!

Voi hiphej!

Huomasitteko että Jyppi voitti mestaruuden, voi kurnauskis! Jos kohta en se innokkain jääkiekon seuraaja ookkaa, ni eilen piti oikei laittaa telkkari päälle viimesen erän puolivälissä. Ja iha vähä jopa ääneen huutaa, ku siinä vielä pari maalia heilahti.

Voi juku!

Ja jotta kaikki olis vielä paremmi, ni nyt jos koskaa kannattaa rynniä kauppaan suklaadimuna ostoksille. Pääsiäine on ohi ja munat puoleen hintaan! Voi jeejee, nythä ne maistuu vaa entistä paremmilta ja sitä paitsi niitä pitää ostaa kaksin verroin, ku sitä enempi säästää, mitä enempi ostaa!

Pääsiäismunia pitäs kyllä olla kaupan ympäri vuoden, nehä on just parhaita ku voi syyä vaikka kuinka monta, ku se suklaadi on nii ohkasta. Se mikä niissä on huonoa on se nyky trendi, että niissä on vaa jotai saatanan avaimenperiä ja sorminukkeja ja muuta valmista roinaa sisällä, eikä pääse askartelee ollenkaa. Se on aina yhtä lystikästä muotoilla niistä helikopterin osista hieman muotopuoli poro, mutta eipä oo paljo koottavaa tosiaa enää viime aikoina löytyny.

Nyt ku pääsiäinenki meni ja kevät tulla tupsuttaa, ni pitää ruveta jo vakavissaan pohtimaa että missä sitä avaakaan kesän kisakauden. Suunnistuspuolella olis saumat avata pellit jo ensviikolla, puolimaradoonit saa jäädä vasta heinäkuulle. Josko sillon olisin kauhiassa vireessä ja voittaisin mennen tullen kisaan haastetut. Ei tässä siis auta ku kiristää ruuvia ja alkaa pinkomaan ihan tosissaan. Sano.

Loppuun otetaan vielä voiton kunniaks voittobiisi hopean huurusilta vuosilta, oliskoha aikakautta 1992 tms.

Jyp hoki tiim, taas pistää kiekon maaliin

Jyp hoki tiim, taas korjaa pistesaaliin

Luvut tauluun korjataaaaaaaaan

Keski-suomi pauhaa: JYP ON RAU TAA!

hahahahah

EDIT (16.4.09): Uuhjee, nyt kyllä heilahtaa!

Huomenna o nimittäi jyp-kansanjuhla tuolla keskustassa ja esiintymässä näissä karkeloissa on (kukas muukaan kun) kylän oma sankari: Nykäsen Masa!

Haha, niin tuohon edelliseen kirjoitelmaani viitaten, niin jos iha tarkkoja ollaan niin kuvan ottohetkellä oli helmikuun seittemästoista, mutta aika lähelle kuitenki.

Sitten itse asiaan. Talvi kun nyt kerran on ohi (ainaki Jyväskylässä) ni voisin tehdä yhteenvedon talven saaliista:

* Mäenlaskua kertyi säälittävästi 12 erillistä kertaa. Ja nyt ei todellakaan puhuta edes mistään laskupäivistä, kun mäessä ehti keskimäärin vedellä tunnin pari.

* Hiihtopuoli sen sijaan onnistui paremmin, sukset jalassa lenkkejä kertyi 44 kappaletta, keskimäärin 15 km kerrallaan. Joten yhteismatka lienee jotain reilua kuuttasataa. Olishan sitä tosin voinu hiihtää paljo enemmänki, jos olis viittiny.

* Kävinhän myös huikeat 2 kertaa luistelemassa. Eka kerran tossa lähikentällä ja toisella potkin oikei kierroksen Jyväsjärven jäälle auratulla baanalla. Ei se tosin ollu yhtää nii kivaa, kun sen olis pitäny

* Tämän lisäks laskin 2 kertaa laudalla, kaaduin kerran sukset kädessä tossa pihassa ja lapion lumia kerran jos toisenki.

Talven aikana tuli myös kierrettyä melkolailla hiihtokeskuksia ja käytyä Lapissa uusissa kohteissa (Salla, Suomu, Pallas, Ylläs ja Levi). Eipä siis ihan paska talvi, vaikka hieman paras terä onki tällä hetkellä kateissa.

Kävimpä tuossa männäviikolla taas myös InBody-ruumiinkoostumusmittauksessa. Tutkimus osoitti, että talven kestänyt makeiskuuri oli tuottanu ihailtavia tuloksia vartaloon. Paino oli puoli kiloa vähempi ku syyskuussa, mutta lihasta oli myös kadonnu KILO. Vastaavasti läskiä oli tullu sit puolikiloa lisää. Eniten talven aikana oli surkastunu kädet. Ei tosin mikää ihmekkää.

Mutta sitte ilosempii aiheisii. Kävimpä oikei tuossa alkuviikosta Isolla Kirkolla, ihka oikeassa Britannian suurlähetystössä. Siellä oli melko jännittävää. Hau dyy jyy dyy vaa sullekki! Puhuin siellä sujuvasti änkyttäen britanniaa. Olin olettanu että tapaamisen päätteeks ajellaa cd-autolla pitkin pitäjää, mutta ehei. Piti iha ite kävellä takas juna-asemalle.

No mutta, nythä alkoki justiinsa pääsiäisloma. Joten on aika loikata kliion kyytiin ja ottaa suunta kohti mummolaa. Sielläpä jo suklaatimunat odottelee ja lihapullat tirisee pannulla. Voiko mitään hienompaa olla?

Heiheisulleki!

Ammuu!

Hupsvaan, oonki taas unohtanu kirjottaa tänne kaikkia tärkeitä ajatuksia. Mut ehämmää taas oo ehtiny, saati sitte jaksanu.

Nomutta talvi alkaa olla aikalailla paketissa. Viimenen Levin retki tuli tehtyä viikonloppuna ja Jyväskylässäkin alkaa ladut vetelemään viimesiä. Oonki tästä kevään tulosta innostunu ja käyny oikei juoksemassa! Viimeks tosiaan oon tainnu juosta lenkkiä joskus voivittu viime kesänä. Ja sen kyllä kieltämättä ens askelilla huomas. Mutta jo vain alkaa homma hiljalleen taas sujumaan. Tänään pistelin jo tossua toisen eteen ihan vinhasti, kun koitin keväisiä inttervalleja. Eihä mulla tietty oo mitää käsitystä et paljonko yhe pinkasun olis hyvä kestää, mutta yhteensä ku kipitti parikyt minuuttia kovaa, ni jos se vaikka edesauttas vauhdin lisääntymistä kauden edetessä.

Sitten ajattelin ottaa kantaa päivän polttaviin uutisiin. Nimittäi nyt oli taas valittu vuoden tärkein titteli, eli Vuoden turhin julkkis. Titteli meni iha hyvään osotteeseen, mutta itse olisin antanu ääneni V. Pimiälle. Siinä kanssa yks sankari, jonka elämä lehtien kansista päätellen kiinnosta iha joka iikkaa. Ja ihan perkeleesti, tottakai.

Tästä tuliki mielee, ku salilla aina soi joku radiokanava, jota en haluis kuunnella. Ni mikä helvetti nykyään radiossa oikei o, ku enää ei ne juontajat voi ite valmistella ohjelmaa ja kertoa sitte niitä juttuja ja soittaa musiikkia välii. Ni ehei ku vittu, hei soittakaa kaikki kuuntelijat tänne radioon ja kertokaa mitä teille kuuluu!!

Ja sit sinne soittaa aina jotai saatanan spedejä, joille kuuluu "noo emmätiiä...mitäs tässä". Ja sit keskustellaa näistä kuulumisista viis minuttia ja nauretaa kauheesti, ku on nii helvetin hauskaa. Onks tää nyt sitä interaktiivisuutta. Et kuus kertaa tunnissa joku taliaivo soittaa työajallaan sinne, voittaakseen jonkun voivittu pitsalahjakortin. Et voi mennä lounaalle! Eikö ne saatana vois tehä iha vaa töitä siellä töissään.

Missä on entisajan radio, jossa juontaja puhu ja kuuntelija kuunteli?

Ainii, sitte loppuu pitää osallistua Saaran valokuva-johonkin-haasteeseen. En muista tarkkoja ohjeita, mutta kuvan piti olla neljännessä kansiossa ja neljäs kuva. tms. No eihä mulla oo niitä montaa kansiota, saati sitte että osaisin laskea neljään, joten julkasuun pääseekin tuokiokuva Suomulta helmikuun alussa. Leikitää että oli neljäs päivä. Pakkasta oli kuitenki se kakskytneljä.

Juu heihei.

Noniin huhu, nyt oon taas löytäny kotii Pohjosesta. Eli Lapin matkailun kakkososa tuli käytyä (tosin sehä o oikeesti jo kolmos-osa jos joulun aikaset matkailut otetaa laskuissa huomioo, mut ei niitä ny oteta). Nytpä matkakertomus tulee kuitenki oikei kuvallisena!

Suunta oli ensalkuun ihka oikealle porotilalle Raattamaan, joka siis sijaitsee siellä Pallaksen takana. Ja ku kerta siihe suuntaa on meno, ni matkalla voi käydä oikei ulkomailla. Niimpä koukkaus naapurin puolelle Haparandassa ja suorin vartaloin Ikeaan tsötpullareille. Ja voi veikkoset, ei siellä puodissa ainakaa pihistellä annoskoossa. Perusannokseen kuulu kepeät 15 pullaa ja voivittu varmaa kuus potaattia. Tosimiehe annoksessa pullareita olis ollu sit se 20 ja potattien lukumäärää en uskalla ees arvuutella.

Jo vain ruoka maitto!

Sitte piti tietysti käydä myös ulkomaalaisessa ruokakaupassa. Siellä on aina yhtä hauskaa. Jos nyt kotomaassaki on alkanu kaupan hyllyihi löytymää reilua ruokaa, ni kyllä taas huomas että ruottalaiset on muutaman loikan eellä. Siellä oli reilua ja ekolokista ruokaa iha joka sorttia ja vaikka kuinka montaa eri makua. Pitihä sitä vähä kaffia ja spakettia hamstrata ja tietenki koittaa ekolokiset suklaatimuffinssit. Sitten vielä reissun kohokohta. Siellä tsötpullar-kaupan takana oli nimittäi tämmösen ykkösluokan karkinsyöjän paradiisi, semmone iha saatananmoine Makeismaailma! Candyworld vai mikälie olikaa, ei siinä paljo kerinny kaupan nimeä tavailemaan ku piti rynniä sinne sisälle ja kahmia kainalot ja kassit täytee makeista ja suklaatia, ku kunnon adhd ikää. Aijjai että oliki mainio puoti.

No sitten oliki aika taas loikata auton kyytii ja jatkaa matkaa napapiirin toiselle puolen. Aamulla sitte ku porotilalla heräsin ni ai hyvä jumala mitkä maisemat. Aurinko senku paisto, pakkasta reilu parikymppiä ja siellä 10km päässä se Pallaksen tuntur-jono jo odotteli suksijaa. Eiku sukset jalkaa ja tunturia päin!

Jotta alkumatkalleki saatais jotain jännitystä, unohin tietenki juomaputelin ekalle juomapaikalle ja sain suksia 4 km lisälenkin, kun jossain vaiheessa huomasin vahingon käyneen. Tässä neiti innokkaasti suksii, autuaan tietämättömänä unohtuneesta omaisuudestaan.

No sitten viimei päästii tunturin juurelle ja itse asiaan. Noin 4 km (ja nyt ei sitte puhuta jostai yltiötrendikkäistä vertikaaleista, vaan ladun pituudesta) melko napakkaa nousua. Sielläpä sitten autiotupa jo odotteli kulkijaa ja kylläpä suklaadi, ruisleipä ja eväsmehu maistui vallan mahtavuudelle.

Kuvassa näkyvä Montellin maja sijaitsee jossain 500 metrissä ja itse Pallaksen huippuha on 807 moh (kun vertaa johonki naurettavaan Levin 531 moh). Ja kuten taisin jo mainitakin, suklaati saa mielen vallan ilokseksi!

Oli myös hitusen kylmä, joten onneks oli napavarustus mukana ja pysty nautiskelemaan myös alamäestä. Ihan kohtuu reippaat vauhdit ja jännittävät kurvit tarjosi tämä tunturi.

Retken pituudeksi tuli noin neljä tuntia ja sitten oliki oikei hyvä maata loppupäivä sohvalla kattomassa MM-kisoja.

No kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin ja eiku pillit pussiin ja kohti Yllästä. Ylläksellä paisto myös aurinko, joten eikun mäkeen! Sielläpä sitten kurvailin ja oli vallan lystikästä. Ajoimpa vielä ennen sulkemisaikaa yhden kyydin sillä kondoolilla. Se menikin niin huimaa vauhtia, että kävellen olis saattanu olla aikasemmin perillä.

No sitten olikin aika ryhtyä taas ansaitsemaan ittelleen elantoa ja ojentelemaan ihmisille suksia testiin. Pari päivää Ylläksellä ja sen jälkeen vaihto Leville, jossa myöskin pari päivää. Kelit oli tietenki iha perseenreiästä ja Levi nyt on sieltä muutenki, joten oli hirmu hauskaa.

Kävin sentään pari kertaa hiihtämässä ja testasin myös Levi bläkin, eli sen mustan hiihtoladun. Ja petzlin valossa tietenkin. Olikin melko jännittävää, kun se valon kajo piisasi just siihen että näki alamäessä kovaa kyytiä lähestyvän vastapenkan, mutta sitä ei tietenkää nähny että kumpaan suuntaa se seuraava mutka on.

Onneks viimein tuli se ilta kun kotimatka sai alkaa. Oulussa vietetyn pitstopin päätteeksi kotiin pääsin seuraavana päivänä. Ja tulipa viikonloppu sitten vietettyä vielä Himoksessa. Nyt olis takki aika tyhjä ja elämä yhtä suurta vitutusta. Elopaino on intensiivisen suklaakuurin johdosta noussu kilon, mutta onneks matkalta tarttu mukaan uudet sukset, ni jospa tässä taas joku päivä alkaa elämä voittamaan.

Tartun ajankohtasiin aihepiireihin taas tuonnempana, kunhan saan hieman käsitystä, mitä maailmalla on tapahtunu viime aikoina. Hejkun kejkun!

PS. Niijoo ja hiphei! Nyt on taas yks uus kansallispuisto käytynä, tavotehan on käydä niissä kaikissa.

Hou hou.

Jopas tuli taas oltua hieman kiertueella, joten onkin aika matkaraportille.

Vauhtia matkailuun haettiin aluks Sappeelta, jossa oli juuri niin jännittävää kun pitääki. Kävin oikei laskemassa laudalla pari mäkeä päivän päätteeks. Mut sehä meni iha päi vittua ja ymmärsin tulla pois. Kävin myös aamutuimaan koittamassa paikallisen hiihtoladun. Mittaa tällä kuntoreitillä oli huikeet 2,5 km ja tästä matkasta vaan 2,0 km oli hiekotettu. Olipa helvetin vitsikästä sitte kävellä uudet xiumit kädessä se lenkki ympäri.

No no, kyllähä se sitte iloks taas muuttu, ku otettii suunta kohti pohjosta. Ku myöhästyin karavaanin kyydistä, ni pääsin ihka oikeen yöjunan kyytii. Kylläpä uni muuten maitto VR:n 10 cm paksun täkin alla. Ja aamulla herätyksen tarjos naapurihytin jälkikasvu klo 0630 karjumalla käytävällä "mää haluun leikkinurkkaukseeeeeeeeeeeeeeeeeeeen".

Haha, no sittempä pääsin paikallisbussilla Suomulle ja siellä ihmistä ootti ihka oikee talvi. Ai jumalauta. Pakkasta oli -28 ja aurinko senku paisto minkä kerkes. Voiko olla hienompaa. Luntaki oli vaikka kuinka paljo. Kerkesin jopa laskee 2 mäkee päivän päätteeks, ennenkö hissit meni kii. Mutta kun ny kerran Lapissa oltii, ni eiku toiset sukset jalkaa ja ladulle. Voin muuten kertoa että sen verran napakka oli pakkanen, ettei ainakaa suksen pitoa voi moittia. Hahaha, suksi pysähty samantei jos ei jatkuvasti polkenu lisää tahtia. Frekvenssi oliki sitte melko reipas juu. Ja loppumatkasta näky hieman huonosti ku ripset jääty yhteen, mutta lystikästä tottakai.

Suomulla tuli myös pousailtua postikorttikuvaajalle. Ja oonki niin helvetin kuvaukselline mannekiini oikei, että pois eestä. Ehkä sadasta kuvasta yks onnistu (se joka on kuvattu takaapäin). Matkakuvia tulee sitten esille joskus myöhemmin, ehkä.

No mutta sitte olikin jo aika siirtää leiri Pyhälle. Ja kuten oon tainnu joskus ennenki mainita, Pyhä on paikka iki-ihana. Kerkesin yhtenä päivänä laskemaanki pari tuntia ja voi, se oli niin valtavan hienoa. Kuten pitääki. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaa, nii tälläki kertaa ja eiku hippulat vinkuen Vuokattiin.

Vuokatissa ku kerran oltii, ni pitihä sitä lähtee päivän päätteeks hiihtämää. Ja voi hyvä helvetti. Jos ihmisen jossain pitää hiihtää, ni Vuokatissa. Missää ei oo nii hyviä latuja ku siellä! Kyllä vaa suksi luisti ja matka maitto. Aloin jo suunnitella, josko pitäis muuttaa Vuokattii iha vaa siitä hiihtämisen riemusta. No mutta rajansa kaikella.

Pääsin sitten viimein kotio eilen ja paluu arkeen oli melkolailla kavala. Silkkaa vituitusta ja mökötystä. En oo käyny lenkillä, kun ei huvita. Enkä salilla. Mutta onneks oon saanu todistusaineistoa käsiini, et joskus oon sentää käyny.

En muistanukkaa kertoo, ku tuossa joskus taannoin olin taas salilla pousaamassa kameralle. (hahaha jos joku sattuu muistamaan, kun joskus viime talvena esiinnyin siinä aistikkaassa jumppavideossa) Tärkeintähä näissä jumppakuvauksissa on tietenki se, että ei oo koskaa enne kokeillu ko. lajia. Tällä kertaa vuorossa oli tsii-ball, eli joku kiinalaine puolityhjä pallo, jota sitte heilutellaan ilosesti ees taas. Ja se pallo haisee jollekki tuonelan kukkasille, joka poistaa kiukkusuutta (tms.)

Hahaha, eikös näytä vakuuttavalta. Tuon kuvan voi sitte ilmeisesti pongata jonku hyvinvointipalveluita tarjoavan puljun esitteestä. (sehän on tässä parasta, ettei tällä ko. firmalla tietenkää ittellä oo mitää tiloja/asiakkaita/palloja/mitää muutakaa oleellista, että voisivat ottaa kuvansa iha aidoissa tilanteissa, haha)

Mutta jotta tässä nyt ei vallan masennukseen vaipuis, ni onneks telkkarista tulee hiihdon MM-kisat. Niitä on hyvä laiskan urheilijan soffalta seurata ja hihkua. Ja loppuviikosta kokka taas kohti Lappia. Hiphej!

Dadaa ja voi jumankekka!

Saimpa vihdoin viimein tässä vaiheessa elämääni alle ihka oikeet kilpatason sukset. Nää pensselit tuli mulle tietty lehmän kauppojen kautta, ku joku kauppias oli ne palauttanu, ku ne oli sen mielestä eri paria. Mua nyt ei paljo kiinnosta onko sukset samaa paria vai ei, kuha o molempii koipii oma. (sitä paitsi ne on samaa paria)

No mutta siis tottatosiaan, kävimpä koeajamassa uudet vehkeet (kyseessä on siis tietenki X-iumit, jos jotakuta hiihtohifistiä sattuu kiinnostamaan) ja voi hyvä helvetti että ne oli iha eri planeetalta, ku ne tavan tallaajat sukset, joilla oon ikäni suhinu. Tää pari vei mua ku mitäki keijua ja tiukoissa kurveissa tyyli muistutti enemmä harakan poikasta kevätjäillä, ku vanhaa hiihtäjä-ässää. Nyt jos koskaan hiihto maistuu!

Ainut huono puoli asiassa on tietty se, että ei oo pelkoo et tän jälkee olis enää paluuta astetta paskempiin suksiin. Melko edullista, tottakai.

Noniin ja viime viikonloppu meniki vesisateessa patsastellessa Ellivuoressa. Mutta eihä se nyt iha paska reissu ollu kuitenkaa. Pääsin nimittäi yökylään semmoseen paikkaan, jossa oli pistetty asiat tärkeysjärjestykseen. Kun talo oli rempattu, ni samalla ilmeisesti entinen ruokailutila oli muutettu piljardisaliksi! Voi mahtavuutta.

Pitihän sitä tietenki kokeilla, osuin jopa välillä tolla kepikolla siihe valkoseen palloon! Mutta tärkeintähä tossa lajissa (kuten kaikissa muissaki) on tietty välineet. Huomatkaa ammattilaisen hansikas (joka on kuulemma saatu jossain Kallion kapakissa vanhalta ammattilaiselta) sekä pelitossut!

No sitten vielä katsaus koulun penkille. Olipa tuossa nimittäi eile ihka ensmäiset laskuharjotukset tuolla humanistien seassa. Intoa puhkuen pakkasin oikei laskimen ja ruutupaperia mukaan, että nyt päästää tosi toimiin! Ni voi saatana että taas. Näissä laskareissa oli eka tehtävä semmone ku jossai vitun aapisessa, että yhdistä sana siihen lauseeseen, joka tarkottaa sitä sanaa. Ja sit siellä fuksit sanakirjan kanssa tavaa, et mitä tarkottaa revenue ja kiroaa kurssin pitäjää, ku on nii helvetin vaikeeta!!

Kakkostehtävässä sitte mietiskeltiin, et kuuluuko maksettavat palkat kassaan ja laitetaanko myyntivoitot velkoihin. Ja taas sanakirja rapis ja kiroamine jatku. Ei saatana.

Kolmoskohassa sitte syvennyttiin pohtimaa, että pitääkö kirjanpitoon merkitä jos firman omistaja haluaa ostaa uuden auton. Neloskohasta en sitte tiiä, ku siinä kohassa katsoin paremmaks lähtee kotii.

No mutta, eihän se edelleenkää oo humanistien oma vika, et ne ei osaa mitää. Syyhän on iha selkeesti systeemissä! haha

Huomenna pitääki sitte ottaa aamujuna ja suunta kohti Finlandia-taloa. Siellä on ihka oikee pisnes-seminaari ja pitäähä sinne mennä. Etenki mua kiinnostaa ohjelmaan klo 8.30 merkitty aamukaffi sekä klo 12.00 tarjoiltava buffetlunch. Ja mikä ettei voin osallistua myös klo 14.10 kaffitauolle, jos siellä sais vielä vaikka jotai kaakkua! Hiphei.

Kutten taag.

No nyt on vedetty oikei liput salkoo ku on Ruunerperkin tortun päivä. Mut miks sen tortun pitää olla nii perkeleen pahaa? Jos kerran on torttu, ni miksei voi olla hyvää? Paha torttu on yhtä nerokas idea kun alkoholiton bisse ja kofeiiniton kaffi.

Mutta sitten toisiin torttuasioihin. Käytiimpä tänään pistämässä Mummon pullapuodin enerkiatehokkuus uusille urille, ku siellä oli Porkkanamafian kahvikutsut. Täytyy oikei eriksee antaa paikalle tunnustus, paitsi että pullat ja kaakut on vallan mahrottoman makosia, ni kaikenlisäks puoti on luvannu 100 % päivän ylimääräsestä myynnistä enerkiatehokkuuden parantamiseen. Eka firma Suomessa, joka lupas koko potin tuohon käyttöön. Se on hyvä.

Mutta sitten lupausten lunastukseen. Leuanveto-lupailut tietenki jo unohtu ja muutki uudenvuoden innostukset. Mutta kehuin tuossa kerran, ku oli vallan hieno hiihtopäivä että laitan kuvia esille. Nyt onki sen aika!

Niin tuollahan oli ne massahiihtokisat ja kyllä siellä vaan sedät suihki mäkeen sopat rinnuksilla.

Kävin myös pikkulammen jäällä ihastelemassa päivänpaistetta. Pakkasta oli muistaakseni reilu parikymmentä ja kello jotain klo 10 lauantai aamuna, eikä ristinsielua näkyny. Kyllä se oli hienoa.

Ja kukas kirjeenvaihtajasta kuvan ottaa, jos ei kirjeenvaihtaja itte. Haha. Todistusaineistoa on aina oltava, jos joku alkaa kesällä syyttelee et olisit saatana käyny lenkillä.

Juujuu. No mutta nyt onki korkee aika pakata pelit ja pensselit ja ottaa suunta kohti Ellivuorta. Tää talvi ku tulee liikuttua viikonloput Fiiatilla, ni ei sitä ny millä satakakskasilla viiti lähtee, vaa otetaas mallistosta vähä järeempi peli alle.

Hahah siinäpä naapurin farkkuskåådaaki mahtus kyytii vaikka muutama. Ja täytyypä vielä oikei kehasta tuota Italian ihmeautoo. Saappaan varressa ei vissii juuri paskaa sada, ni pissipojan säiliö onki mitotettu melko nerokkaasti. Etelä-Suomen loskakeleillä pesunestettä riittää keskimäärin sadalle kilsalle. haha

No niin, sitten eikun tuultapäin. Hilirimpsis!

Hah, nythä lehessä onki ollu juttua, ku Ameriikan pankki- ja autopomot on ollu kainona ja pyytäny muutamaa markkaa lainaa. Ettei pytingit menis nurin. Ni parastaha tässä oli et esim. sitipankki oli sit loppuvuodesta just tilannu pomollee uuden yksityis-suihkarin, jolla se sit voi lennellä ympäriinsä tapaamaan padeja. Et kuulemma oli vaan 50 miljoonaa dollaria se koneen hinta. Ja tokiha hyvästä pankin johtamisesta pitää poonukset saaha, pistetääs nyt vaikka 40 miljoonaa. Ja sit seuraavana päivänä käydää Opamalta pyytämässä, et viittisitkö pikkuse vipata, ku meillä vähä kirstun pohja pilkottaa.

Ja sit vastaavasti nää suurimpien autopuotien heput oli kukin lentäny niillä omilla suihkukoneillaan Opaman luo rahaa pyytämään. Hahahah

Se on kyllä hienoa, että osataan olla sillä viisiin nöyrinä ja vaatimattomina.

No mutta sitten kotimaan asioihin. Ja tarkemmin ottaen tietenkin Jyväskylän asioihi. Tuossapa oli nimittäi eile oikei Keski-Suomen hiihto tuossa lähimaastossa ja sielläpä sitte kuulkaa toistasataa äijää lykki viittäkymppiä mehut rinnuksilla.

Tästä kisasta oli kyllä tiedotettu jo valotolppiin niitatuissa tiedotteissa, mutta ehämmää malttanu pysyä pois tieltä, ku kerranki pääsee ihka oikeen hiihtokisan tunnelmii. Siinäpä meinasin tosin jäädä kärkiletkan jalkoihi, mutta kyllähän se hauskuus alko vasta vähä myöhemmi, ku kaikki ne kunnon hiihtopapat alko sieltä puskemaan ohi. Kyllä oli niin tyylit kun välineetkin moninaiset. Kävin tosin välillä vähä toisaalla hiihtelemässä ja sit ku palasin kisareitille, ni siellähä oliki jo taso laskenu sen verran että pystyin jopa ohittamaan pari viimestä. Haha

Otin oikei kuviaki muistoks, mut ne pitää julkasta vähä myöhemmi, ku piuha löytyy. Pakkasta oli kerranki oikei napakat -22 joten ainaki sukset piti kiitettävästi. Tosin sen verran kiviset on paikoittai noi lähiladut, että melkosta silppua on retkeilijän sukset tätä nykyä, ku ei ehi kaikkia väistellä. Onneks ensviikolla pitäs tulla oikei säkilline uusia välineitä, ni kyllä sit luistaa!

Kun en oo aikoihi julkassu har.peekootakaan, ni nyt onki korkee aika. Tää viikko oli aika hiihtopainotteinen. Ku kerranki on talvi.

• Ma: Hiihto 1.30 h + pyöräily 1.00 h
• Ti: Puntti 0.50 h + pyöräily 1.00 h
• Ke: Puntti 0.50 h + pyöräily 1.00 h
• To: Hiihto 2.15 h
• Pe: Hiihto 1.30 h
• La: Hiihto 1.30 h
• Su: Hiihto 1.30h + hiihtely 1.20 h

Sittempä vielä pitää ottaa katsaus tulevaisuuteen. Tässähä alkaa se vaihe koittamaa, ku pitää taas ruveta ettimää ittellee töitä. Ja toiseksee vielä miettiä, että mistä niitä töitä hakee. Et toiseen vaakakuppiin vois asettaa esim. vitun hienon uran ja rahaa ovista ja ikkunoista. Ja sit siihe toiseen kuppiin esim. et pääseekö hiihtämään talvisin kotiovelta ja 5 min aamuruuhkat.

Tällä hetkellä hiihtokuppi johtaa tietenki iha ylivoimasesti. Katotaas mikä on ääni kellossa ku suunnistuskausi alkaa lähestyä. Nää on vaikeita asioita! Hiiala hoi.