 | ||
|
02.02.2012 - 09:13
Uuuuh, nyt on talven parhaat hetket käsillä!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! 26.01.2012 - 14:42
Moi,
Kävin jopa hiihtosuunnistus-kisoissa tossa männäviikolla. Se oli kyllä iha hanurista, mutta oi niin kovin vitsikästä. Tässäpä kooste viime viikkojen ajanvietosta: VKO 1: Hiihto 7:25h + Puntti 0:45h Se mikä harmittaa näi talvisin on se, et pitää tehä töitä. Taino voiha niitä tehä, mut ku pitää käyä isolla kirkolla pari pv viikossa, ni menee hyviä hiihtopäiviä hukkaa! Talven tulosta voi myös suht helposti huomata, kuinka erityisen kiinnostavaa tuo punttisalilla käyminen on! No hiihdosta sitte tuliki mielee, et oon tässä viime aikoina törmänny erinäisissä urheilua hipovissa plokeissa asiaan, josta pitääkin loihe lausumani. On nimittäi tuotu esille, et jos ihmine vaikka 4 kertaa viikossa urheilee, ni sitte kaikki No sitte niihi taloaiheisii. Nyt olis nimittäi tässä kämppä myynnissä ja empä taas muistanukkaa mitä kaikkee on tiedossa ku pistää jotai myyntii. Onneks lähemmäs parisataa tuhatta euroo karkottaa (ehkä) ihan ne pahimmat taliaivot, jotka keltsistä kyttää kaikkea hauskaa. No kyselyitä on tullu iha tavan tallaajilta, sekä myös ihka oikealta Captain Williamilta! Kapteeni (Captain with the United Nations Troops in Afghanistan, on war against Terrorism) lähestyi näin: Thanks once again for your prompt response to my email concerning the purchase of your Property, well I wish to inform you that I will pay for your Property at any price. That is you will have to consider your Property now sold to me and by this process I urge you to disregard any other Buyer’s and also I shall be making the Payment to you in (( CASH ONLY )) but base on your Acceptance to my Business Proposal of which I really need your Personal and honest Assistance. Sen jälkeen Kapteeni kertoo että kukkelehtii jossai Afganistanissa ja on sieltä löytäny aarresäkin, jossa on 16.2 miljoonaa dollaria. Ja nyt ku myyn asunnon sille tukikohdaks (sodassa terrorismia vastaa) ni se lupas olla höveli ja antaa mulle 30% ! Oujee! Lähetin heti Kapteenille tilinumerot ja pankkitunnarit ja visa-kortit ja annoin kotinumeronki, et se voi soittaa jotain salaista kaapeliyhteyttä myöden ja kertoa koodeja mistä voin rahasäkin hakee! No sitte vielä ajankohtais-katsaus. Ku pressan vaalit nyt on kohta kliimaksissaa, ni tässä on huomannu joutuneensa ojasta aallikkoo. Et jos äänestää Haavistoa, on arvoliberaali. Voi vittu mikä! Entäs jos haluis olla iha tavalline? Tai tässäpä ollaa työstämässä vasta-jytkyä. Voivittu, jytky on viime vuoden ylivoimasesti torspoin termi, jonka käytöstä pitäs antaa sakot (sen sijaan valelääkäri on oikein hieno suomalaine sivistyssana!). Et pitääkö tässä jättää äänestämäti, jos ei halua päätyä noihi luokkii?
13.01.2012 - 07:35
Moi, en yleensä niin viitsi kertoo, kuinka intervepissä vois suojautua vaaroilta. Mutta kyllähän se vituttaa siinä määri, ku omassa plokissaki semmone saatanan mainosreunus tuolla alhaalla peittää kaikki hyvät jutut (ja pitäs muka maksaa jotai 39€ vuodessa ettei sitä näkys..). Ja yirtä ny mennä plokilistaa tai vittusoikoo vaikka iltalehen sivuille, ni menee aina viis minuttia ennenku kaikki mainokset on latautunut (ja vieny puolet ruudusta) ja voi alkaa klikkailemaa niitä itseään kiinnostavia linksuja. Onneks Motsilla tarjoo tähänki simppelin ratkasun, jota en ollu jostai syystä aiemmin tajunnu. Tuolta noin, menee ehkä viis sekkaa asentaa ja intervepissä (ja kispen plokissa!) seikkailu o paljo hauskempaa!
10.01.2012 - 19:43
Moi, Puuron keittoonha ei liity muita vaativia osuuksia, ku se keittoaika. Joka on vähintää kolme varttia, mieluusti toki pitempääki. Ja siihe vielä vartin hauduttelut päälle, ni alkaa puuro olla kutakuinki valmista. No sitte ku etätyöläisen pitää aina lähtee tonne isolle kirkolle tietämää ja juna lähtee klo 5:22 ni siinä ei varsinaisesti tuu mielee että pitäskö ryhtyä puuron keittoo. Mutta tätä hetkee varte oonki kehitelly varsinaisen ratkiriemukkaan imitaation puurosta, jonka reseptin nyt aion jakaa just SUN kanssa! Kisperin aamuinen jugge-puuro
Edit: (04:42) kas näin herkullisen näköstä se lopputulema! Maku on kyllä mainio, ulkonäöstä viis!
Niijoo ja sitte pitiki vielä kertomani, et tossa viime viikolla olin juurikin tällä reseptillä lähteny hienosti matkaa. Sitte Pasilassa oli vähä nälkä ja löysin kassista jonku iän ikusen proteiinipatukan jämät. Ja sen sitte päätin syyä. Ni voi jumalauta, lego lähti irti! Tai ei se ehkä oikee lego ollu, vaa semmone muovipala, joka on taannoin nikkaroitu hajonneen hampaan tilalle. Ni se sitte jäi sinne patukan sisälle. Olipa sitte mahtavaa mennä asiakkaan luo, ku poskessa sojotti niitä legon jäänteitä. No sitte menin legolääkärille, että pistetääs kuntoo. Ni hahahaha, siinäpä pelimies oikei, sano. Eka turautti ikenee kunnon satsin puudutusta ja alko sitte kertomaa, että tässä olis kaks vaihtoehtoo. Et joko alkaa juurihoito ja nikkaroidaa uus kruunu. Tai sit vedetää loput irti ja laitetaa kispelle tekarit. Et kumpaas lähetää toteuttaa? Hahah voivittu, siinä nyt ei varsinaisesti oo kovin analyyttisessä tilassa, mut tottakai ratkasuja pystyy helposti tekee siinäki tilassa. Jote eiku pihdit esille. No kyllä sitä sitte kelpas taas lykkiä, ku oli saatu asiat hoidettua. Kas näin: Ke: Hiihto 1:10 (oli muute iha yhtä saatanaa tää hiihtokerta, mihinkää ei luistanu) Tästä otoksesta ehkä nokkelimmat jo huomaski, että Jyväskylää on tullu talvi. Hip eläköön! 03.01.2012 - 15:19
Titityy! Vuosikatsahdus oli näemmä mykistävä kollaashi, joten jatketaan kiireen vilkkaa itse viitoittamallani tiellä! Tuossa joulualusviikolla olin taas suhaamassa isolla kirkolla ja tällä kertaa olin ovelaakin ovelampi konsultti ja karkasin silläviisiin ajoissa matkaan kohti kotia, että ehin poiketa vähä seikkailulla. Ja kun kerran maat on sulat, ni voiha sitä piipahtaa vaikka kansallispuistoon. Tällä kertaa retkikohteena Suomen uusin kansallispuisto: Sipoonkorpi! Yks tärkeimpiä onnistuneen retken osatekijöitä on reitin suunnittelu (ne muut on tietty eväät ja vaihtovaatteet). Kun luottokartantoimittaja ei nyt suostunu mitään järjellistä karttaa antamaan, niin turvauduin sekundäärisiin lähteisiin. Hesarissa joskus syksyllä oli juttu Sipoonkorvesta ja muistelin et siinä jutun ohessa oli joku kartanpalanen. Ja sieltähän se vihdoin löyty ja onnistuin lopulta tulostamaa aivan saatanan surkian kartan, mutta oliha siinä jotai teitä ja sillälailla, ni reitin suunnittelu onnistu. Ja löysin perilleki!
Se perille löytämine ei kyllä vielä Sipoonkorven osalta oo tehty silläviisii tavantallaajalle iha kaikista helpoimmaks. Mutta kyllähä vanha metsänhirvi ny kansallispuistot löytää, joten eiku sinne vaa. Eka Kehä kolmoselta ulos ja sitte pieniä ja kiemurtavia oikeelle ja sitte vielä pienempiä ja enemmä kiemurtavia teitä vasemmalle ja tsadaa, parkkis löyty! Olin sitte suunnitellu valmiiks hienon reitin, joten eiku pipo päähä, nastarit jalkaa ja matkahan! Kerkesin juosta ehkä viis minuuttia enneku eksyin, hahahah. Tosin siinä vaiheessa vielä suurinpiirtein tiesin missä päin ollaan. Muistelin myös mitä yläasteen ruotsin tunnilla opetettii, joulukuinen Lindamorsmossen ei ehkä oo se kaikista kuivin juoksualusta. No siitä viis, jotaki polkuja aina seurailin, kunnes lopulta vastaan tuli järveks laajennu entinen metsä. Ja senkun olin saanu vihdoin kierrettyä (ja ylitettyä leveimmän tulvauoman kaatunutta puuta pitkin, kun mikäki tartsan) ni löysin jonkun tien. Jota ei kyllä ollu mun kartassa. No huihai, voiha niitäki teitä pitki juosta jotka ei oo kartalla. Ja myöhemmin löysin uuden polunki ja pistin kartan taskuun, et sillä ei varsinaisesti enää tehny mitää. Kun ei todellakaa ollu käsitystä missä ollaan. No sitten vaan ihastelin kuusikkoa, kunnes osuin taas metsäautotielle. Ja vanhan inkkarinlailla haistelin, että saattaapi olla että tästä oon reipas tunti sitte juossu toiseen suuntaa. Juuuu! Sieltä ihmeenkaupalla löysinki takas kliiolle. Mut ku kerran vauhtii pääsin, ni eihä sillo kannata lopettaa. Siitä lähti myös oikei viitotettu Kalkkiruukin luontopolku ja siinähän on jossainmäärin pienempi todennäkösyys harha-askeleilleki. Joten eiku sinne!
Luontopolku oli kekseliäästi merkattu maaston harvoin, valko-vihrein merkein. Iha saatanan nerokas väri kuusikossa, jossa aavistus lunta maassa, sano. Oliskoha ollu joku kolme merkkiä mitkä osu silmää reitin varrella ilman kuikuilua. No viittomavaikeuksista viis, polkuha oli oikei hieno. Lopussa pyyhkästii nii ison avokallion yli, et semmosia harvemmi Suomessa näkee. Tosin ehkä se tuntu vielä entistä isommalta kun siellä sai siksakta ettimässä niitä viittoja. Lopulta päädyin taas kerran takasi kliiolle ja totesin et onki hyvä hetki pistää työpäivä pakettii ja lähtee kotio. Yhteenvetona Sipoonkorven puistikosta todettakoon (ja myöhemmille polville kerrottakoon): maasto on komea, paikalle löytäminen ja reitillä pysyminen aavistuksen haasteellista. Ja eväät maistu oikei mainioilta Lahdenväylällä! No sitten onneks pääsinki joulun jälkee lumille. Ja mikä sen hienompaa ku päästä taas hiihtämää. Hieman tais tosin mono hiertää. Ja siitä pääs syntymään rakko. Rakoissahan ei oo muuta vikaa kun et hieman koskee survoa sitä monoa taas seuraavana päivänä jalkaa. Ja ku vielä toisen päivän hiihti ni tulos oli kuvan 1 mukaista (kotona kannustaen todettiinki: ton kans on varmaa kiva mennä huomenna lenkille!).
Ongelmaha vähä laajempien vammojen kohalla on, et mikää laastari ei riitä siitä yli. Mutta ei hätää! Kutsukaa vain kispe ja kuvassa kaks esitelty, ihan itte kakkapaperista ja nilkkateipistä nikkaroitu suojus! Ja hirmu hyvä oli taas mennä! Ja otetaampa sitten ihan katsahdus tapaninpäivän jälkeisiin tapahtumiin, kun kerran aloin kehuksimaan: Ti: Puntti 0:45h heihei! PS: OotSÄ muistanu käyä lenkillä? 31.12.2011 - 15:48
Moi, nyt on (ilmeisesti) syytä kattoo taakse ja muistella että mitäs kaikkea lystikästä sitä vuoden aikana tapahtuikaan. Ja mikäs parempi keino, ku vyöryttää esille kuvasatoa (ei sillä että olisi itte ottanu noita kuvia, mut ehämmää enää muista mistä oon ne varastanu!). Kas näin. Parhaat palat 2011: Tammi- ja helmikuussa en paljo muuta tehny kun hiihdin. Sehän oli mahtavaa.
Maaliskuussa matkakohteena oli Oslo, jossa suksittiin mm-kisat. Siellä jos missä oli tunnelma katossa ja olihan se Johaugin voitto silkkaa hienoutta!
Ja mikä vielä hienompaa, samaan aikaan idempänä Mäkäräisen Kaisa meni ja niittasi MM-kultaa. Voi jeejeejee!
Sitten tulikin huhtikuu ja keväthangilla on joka kerta yhtä mainiota.
Ja Kaisa meni ja voitti maailman kupinki! Kuin myös Tarjei. Tarjei on aika uuuuuh <3
Juu sitten tuli kesä ja suunnistuskausi alkoi. Onnistuin SM-erikoispitkällä sinnittelemään ekaa kertaa naisten sarjassa 20:n joukkoon, sekös oli jätskin arvonen puserrus. Ja hienoudet jatku Jukolan yössä, jossa laukkasin jossain 670 sijoilla avauksesta vaihtoon.
Niijoo ja se tais olla jo ennen jukolaa, kun piti taas lähteä Osloon, tällä kertaa irti oli maailman vikkelin salama! Kyllä sitä helposti jaksaa 20 sekuntia huutaa, kun kaatosateessa pinkoo iso mies!
Sitten olikin heinäkuu ja uuuuuuuh, katse kääntyi Franskaan. Vöckler (kelt.) oli mahtava, mut ei voittanu suosikki-Ändi (kelt. tak.) vaan taustalla kiikkuva Kädel (pun.)!
Parhaita hetkiä oli kuitenkin Hushovdin irtikarautus etapilla 13.
Tuurin karmeimmasta hetkestä vastasi Ranskan tv:n biili, tulos oli tän näköstä:
Tourin jälkeen kisailtiin myös suunnistuksen MM-kultamidaleista. Ja jos joku on ollu jännittävä kisa, niin naisten viestin ankkuripätkä! Minnahan sen vei, niinku pitääki.
Ei se tosin iha telkkäpönttöö-tekniikalla menny. Tässä lähestytään toiseks viimestä rastia, Minna sinisellä, Tsekki ja Ruotsi vihreellä.
Elokuun alussa sitten 32 vuoden odotus palkittii ja pääsin vihdoin Tromsöhön. Voihan hipshei!
Eikös se ollu elokuussa ku Deekussaki jaettii mitaleita. Komeimmasta vedosta vastasi kyllä Sally Pearson, mahtavaa!
Syyskuussa oliki kiirus kerätä sato talteen. Pihalta tuli porkkanaa ja naurista:
Ja mettästä löyty evästä:
Sitten tulikin syksy ja ei tapahtunu enää mitää merkille pantavaa. Ehkä ensvuonna sitte! moi! 16.12.2011 - 15:37
Öhöm, toimenkuvaan kuuluu aina välillä sellaisia projekteja, että pitäis asiakkaalle kehittää jotai uutta. Ja sitte pidetää semmosia vitun lystikkäitä työpajoja, eli wörkshoppeja, joissa iha saatanan hienosti tulee kaikkee uutta ja sitte titityy ollaa paljo enemmä ja paremmi ku kilpailijat!
Tän päiväsestä sessiosta innostuneena, aattelinkin kertoo miten mahtavia tyyppejä näihi jumppii aina osallistuukaa! 1. Kyllä minä tiedän 2. Saatanan kettu! 3. Änkyrä 4. Asiainvierestäpuhuja 5. Spoileri 6. Intomieli
Otetaampa sitten lopuks pitkästä aikaa ote, mitä se saatanan konsultti o saanu tälläki viikolla aikaan: Ma: en mitään! Kuten tarkkaavaisimmat huomaski jo, ni Jyväskylässä oli jo tän talven toinen talvi! Mut se meni jo, nyyh. Mutta nyt pitää mennä keskittymää tän päivän agendaan, moi 03.12.2011 - 12:43
Moi, ootko pahassa paikassa? Tai sit ku juttelet jonkun kanssa, tai on muuten jotenki tilanne keske ja sitte soi puhelin. Ni eikö sitä saatana voi painaa sitä punasta knappia. Ni eiku pitää aina vastata, kumartua vähä etee, ja alkaa puoli hätääntyneesti sopertaa et hei mä oon just tässä kaupan kassalla (ja kaikkia takanaolijoita vituttaa ku mää en saa nyt maksettua noita ostoksiani ku mun piti vastata tähä puhelimee kertoakseni että oon nyt vähä huonossa paikassa) et siis hei mää soitan sulle iha kohta! Mikä vittu siinä on, ku ei voi vaa olla vastaamatta puhelimee jos kerra on sellane hetki ettei oikei passaa (tai huvita) se vastaamine. Puhelimella soittamisen logiikkaha menee nii, et se joka soittaa, soittaa kyllä uuestaa jos sillä on jotai asiaa. Ja toisinpäin ajateltuna; jos siellä toisessa päässä ei vastata, niin se tarkottaa et siellä ei nyt vastata. Eli ei tarvi kysellä, eikä saatana sentää selitellä. Eile tossa yks asiakas soitti (ja haukku puolisen tuntia) ja sitte se kysy et koska sulle voi joulukuussa soitella? Ni mitä vittua? Eiköhä mulle voi soitella iha millo haluaa, se on sitte eri asia millon vastaan. Ja sen varmaa siinä soitellessaa sitte aina huomaa, et oliko hyvä hetki vai ei. Jumalauta. Noniin, sitten haluan tehdä steimentin. Ku plokit on nykysi vaa täys niitä sponsoriyhteistyö-esittelyitä, ni keräsinkin tällä kertaa listan kaupoista joissa en todellakaan käy. Ettei blokin lukijat vahingossa vaikka luule, et kävisin ja sillälailla tulis harhaan johdetuiks:
Kun en nyt löytänyt teille J. Ruonansuun kovinkin ajankohtaista hittiä Ota minut reppuselkään Essayah ja käytä mua viinakaupassa, niin siirrytäämpä vielä muihin ärsytyksen aiheisiin. Tiedätte varmaan kuinka saatanan rasittavia on sellaset kuikkivat ihmiset. Et jos jostain kuuluu ääni, iha mikä tahansa, ni heti pitää alkaa kuikkimaa ja kääntyilemää et mikä siellä on! Ni mitä saatanan väliä sillä on! Pidetää vaa huoli niistä omista äänistä. Näissä asioissa mallia voi ottaa Ludmila Tourischevan taannoisesta suorituksesta. Tässä kiteytyy varsin timanttisesti se, että keskitytää vaa ollennaisee, ei saatana kiinnosta mikää muu. Juu, käväsin tossa viikolla taas Oslossa hakemassa pussillisen bamssemumsseja ja nyt onki vähä olo sen mukanen. hahaha
Heippa! 29.11.2011 - 17:49
Moi. Näin jonkun lasten hampaanhoito-ohjeen, jossa suositeltii et legot olis hyvä pestä pari kertaa päivässä, et niinku ehtoolla ja sit aamulla ennen aamuevästä. Mikä saatanan logiikka (Tässä ei ole mitään logistiikkaa! kirjotti eräski tuohtunut Pitäjäläiseen) siinä ny muka o? Luulis että siinä syödessä ne legot vähän niinku likaantuu. Suositteleeks tää sama taho sit kans et pyyhi enneku käyt kakkelilla. Niijoo ja kakkelista tuliki mielee, ku katoin tossa joku ehtoo oikei televiisiota ja siellä tuli se paskapaperimainos, josta oon jo joskus kuullukki. Et siinä semmone saatanan taliaivo menee vessaa ja sit sitä kohtaa aivan järisyttävä ongelma: kakkapaperi o loppu ja siinä on vaa se pahvi jälellä! Et mitenkä tälläsestä iha saatanallisesta dilemmasta sitte selviää! Ja tää vuoden innovatiisemman ongelman keksiny puoti oli myös tehny oikei tieteellisen tutkimuksen, et 30 %:lla ei oo vessassa roskista! Ni mihinkä ne sen rullan sitte oikei vois laittaa?! Ni eiku keksitää et iha vitun kätevää, ku se on tämmöne piokatoava rulla, et senku heität vaa sinne pönttöö ja huihai sinne hävis! Voivittu ompa iha saatanan mahtavaa, et sinne viemäriihä tunnetusti kandee heittää iha kaikki jätteet, oli ne piojätettä tai vittusoikoo vaikka ydinjätettä. Eiköhä siellä paskavatkaamolla oo iha tarpeeks sitä puhistettavaa ilman niitä innovatiivisia hylsyjäki. Ja mihi vittuu ne onnettomat poloset, joilla ei oo roskista vessassa, laittaa tyhjät hammastahnatuupit? Tai saippuapullot? Pitääks neki heittää pönttöö, ku ei kerra oo roskista. Niija ku vauhtii pääsin, ni yks mikä on iha yhtä saatanaa on ne piohajoavat roskapussit. Et niitä myyää ihmisille et näitä kandee käyttää, ni teet oikei ympäristöteon! Voiko mikää olla, saatana sentää, vähemmä ympäristöteko ku valmistaa säkki jonka ainoa funktio on maatua. Eihä niitä säkkejä voi ees käyttää mihinkää, ku samantei tulee sisukset läpi ku silmä välttää. Et jos jotai tarvii kaupassa jättää ostamatta, ni pioskat. Siinähä sitä oliki sitte jo päivän ympäristökasvatusta kerraksee. Nyt pitää mennä parturii. ps. kävin hiihtämässä äske! <3 28.11.2011 - 10:50
Moi,
Vai Espoossa
Hahahaaa! 12.11.2011 - 21:36
Moi, Ensteks menin Mjyntseniin. Se on siellä Saksassa. Mjyntsen nyt näytti olevan iha perseestä, joten eiku päivämatkalle kohti vuoren reunaa. Ja mihinkä sitä ny ihmine muualla ku Garmisch-Partenkirchenii! (hahahaha) Siellähä oli mahtavaa, keli ku morsius ja eiku vaa tallomaa johonki lähimäelle!
Ja sit ku oli kakstuntia eka noussu, ni koitti paras hetki! Uujee, sai juosta puolituntia alamäkee!
Ja olinha mä tietty kuullu, et alamäki on nannaa jaloille, mutten tietty uskonu. Enkä usko vieläkää, mut hieman kuntturaa siinä etureidet tais mennä. Ni piti iha alkaa mäkimontussa venyttelee! hahahah, voivittu. Oonki aika notkee naine, indiid!
No mutta, päivä oli kuitenki marraskuun ensmäisiä ja jumalauta teepaitasillaa sai painella! Mahtavuutta. No sitte piti käydä sivistämässä itseää myös historian osalta. Voi hyvä jumala.
Sitte tulinki takas kotio. Jotta sain lähtee maanantai aamuna kätevästi klo 2.30 kliion ratissa takas lentokojeasemalle. Ja sitte piti mennä sinne, mihi on aina päästävä. Eli tietty Osloon. Tällä kertaa tukikohta oli Holmenkollenilla ja sehä oli iha parhautta. Eka ehtoona oli nii saatanalline sumu, etten meinannu löytää hotellin parkkikselta ulos, ku lähin lenkille. No löytyhä se retkireitti sieltä lopulta ja olipa aika eksoottine ulkoilukokemus tottatosiaan. Oli mulla karttaki mukana, mut ei siitä nähny mitää ku oli nii sumu. Ja pimee. Olis tosin ehkä nähny vähä paremmi, jos olis ottanu sen kassin pohjalla olleen lampun mukaa sinne maastoo. No huihai, sieltä löysin takaski ja oli hienoo. Seuraavana aamuna oli keli taas sitä morsius-sarjaa ja aamulenkillä näki jo missä oltii!
No siinähä sitä oliki jo raporttia iha riittävästi, ni voidaan siirtyä muihi ajankohtasuuksii. Tossaha on lehissä ollu jo useempiki uutine, et ku johonki avattu uus sitimarketti tai joku muu yhtä merkittävä puoti, ni voivittu ihmiset siellä saatana jonottaa tuntikaupalla et saa autonsa parkkii ja sitte ängetää ja pungeksitaa sinne ku ovet aukee siihe mallii et karmit irtoo ja kylkiluut katkeilee. Ja miks? Siks että siellä, voi saatana on jotai tarjouksia!! Et hei joku digikamera hei satasen halvemmalla ja leipäki salettii tarjouksessa, jos ekana ehtii! Voivittu, varmaa kamerat ja leivät loppuu Suomesta, jos ei ekana niitä sinne ehi hakemaa. Hahaha ja sit oliki oikei tänää uutine, ku jossai marketissa oli luvattu kymmenelle ekalle sankarille joku puhelin ilmasiks. Ja sitte voivittumitenepistä, ni joku oli siellä etuillu ja sitte joku torspo oli jääny ilman, vaikka oli yön siellä oven takana istunu! Hahahah voisaatana, sitte oli tehty iha DNA:lle valitus epätasa-arvosesta ja muutenki iha paskasta kohtelusta! AHhahahaha, ei vissii tullu mielee, et siinä on yötämyöte jonotettu kauppaan. Ja sieltä kaupasta voi myös ostaa niitä puhelimia. No sitte toiseen ajankohtasuuteen. Ku oon nii trendikäs ja muutenki hip, ni lueskelen joitaki näitä blokeja, joissa esitellää niiitä romppeita mitä nyt on postilaatikosta tippunu. Ja sitte siitä on nyt noussu saatanalline haloo, et miten se pitää siellä tekstissä kertoo et onko saanu sen mainitsemansa tuotteen ilmatteeks. Ja siis nimen omaa miten. Et se jos sanoo et "oon saanu tän paskarakkineen blogin kautta", ni se ei riitä! Koska siis siitähä voi joku saatanan taliaivo luulla, et se niinku palautetaa sitte esittelyn jälkee. Ja sehä o huijaamista ja muutenki nii törkeetä lukijan harhaajohtamista, ettei mitää tolkkua! Ahahahahah voivittu. Mitä saatanan väliä sillä on mistä mikäki plogissa mainittua asia on tullu? Jos joku plokia lukeva ei ite ymmärrä et osa mainituista sadasta tuotteesta on kenties tullu ilmatteeks, ni kiinnostaako se loppupeleissä ketää? PS. oon muute selkeesti ploki-urani huipulla, Jaspo mainitsi mun kolmesti tarinassaan! Tästä ei oo ku yks tie, kyllä tiesitteki jo mihi päi! hahaha 01.11.2011 - 08:29
Voivitu enks mää just toissapäivänä manannu sitä saatanan "pasta-peruna-leipä" hokemaa, ni mitä tekee Suomen paras sanomalehti Helssingin Sanomat heti seuraavana aamuna? Oikei pääkirjotuksessa siteeraa tätä rimpsukkaa! Meinas aamukahveet mennä rinnuksille, että sinäkin saatana, pruuttukseni! No ei siinä vielä kaikki, tänää on sitte oikei kotimaan sivuilla juttu onnellisesta perheestä, jossa myöskin pikkutenavat 11kk ja 2v karppaa! Nerokkuutta, kyllä niistä lapsista kasvaa skarppeja, ku oppivat jo pienestä pitäen juomaan sitä skermaa ja pekonia. No onneks siihe loppuu oli laitettu myös tän kyseisen karppaajaperheen viikko-ostokset. Siinä oli listassa esim. muikkuja ja jauhelihaa ja pekonia ja 48 kananmunaa. Ja kilo panaaneja, kaks kiloo perunoita ja kolme levyä suklaatia! Tää juttu tosiaan alkaa sanoilla "Vähähiilihydraattinen ruokavalio eli karppaus näkyy vartalossa, mutta se voi tuntua myös kukkarossa". Voisin myös mainita että normihiilihydraattinen ruokavalio ja lenkillä käynti näkyy vartalossa ja voi tuntua myös vaa'alla. Kävin eilen juoksemassa 2,5 tunnin lenkin ja elopainosta hävis 1,1 kg. Miksei Hesari halua tehä siitä juttua?
PS. Ainii, mähä oon nyt trendikkäin plokkari, ku mulle lähetettii (vihdoinki) tuotenäytteitä! Jotai proteiinipatukoita tuli, en muista minkä merkkisiä. Yhen jo söinki. Kauheen herkullista tietenki ja muutuin heti iha saatanan vahvaks! Eli lähettäkää ihmeessä lisää! t. kispe 30.10.2011 - 17:35
Näin sunnuntai-ehtoon kunniaks onki hyvä hetki ottaa katsaus siihe, mikä vituittaa just ny. 1. Kolmioleivät.
Voivittu voiko mitää paskempaa evästä ollakkaa? Kolmioiden reseptihä menee näi: - Ota jotai syömäkelvotonta leipää ja leikkaa siitä kolmio Pon apetiit sullekki!
2. Eli siis niinku pastat ja riisit ja leivät.. Nykyäänhä joka toisen tunarin pitää olla jotai saatanan karppaajia (hahahah voivittu, Paavo Väyrynenki kuulemma karppaa..) Ja sitku aina pitää kovaan äänee toitottaa et miten se ruokaympryrä onki nyt menny iha vittusoikoo soikeeks, ku on niinku karsittu kokonaa pois ne pastat, leivät ja sokerit. 3. Kaivaten Fifi Lueskelen hesarista kaikenlaista, ml. kuolinilmotuksia. Ja sielläpä onki sitte aina välillä, voivittu, kuolinilmotuksee pitäny laittaa lemmikitki mukaa. Et Keijoa kaivaten "Hilkka ja Seppo ja Pöpö-koira". Voivittu, koira! Oon tainnu joskus enneki vähä ihmetellä, et pitäskö niitte kotieläinten kanssa palata vähä maanpinnalle (et tarviiks koiralla, jolla on karvat, olla talvisin takki. Ja tarviiko pelastushelikoptereitte oikeesti onkia jotai karvaturreja merestä?). Siitä en tiiä et miten surulline se kotieläin nyt onkaa ku omistaja kuoli, mut ei se nyt jumalauta oo sanonu et laitappa munki nimi sinne lehtee! Ei mulla muuta, moi! 23.10.2011 - 18:43
Moi, jos kohta kaikkia kauheesti ei ehkä kiinnostakkaa mitä tein tällä viikolla, ni kerron silti! Ensteks maanantaina menin Osloon. Siellä sitte pari kolme päivää koulutin ja tein kaikenlaista pisnestä. Ja ku ihmisen kerra pitää poissa kotoa olla, ni pitää keksiä sitte omalla sohvalla makaamisen sijaa muita huvituksia. Joten eiku Holmenkollenille! Sinnehä pääsee näpsäkästi tee-paanalla, senku istuu kyydissä! Tosin ajoin ensteks vähä sivummalle ja sieltä sitte parin tunnin lenkki mettäpolkuja kohti mäkitornia. Se oli varsin hauskaa. Luikastuin sitte vielä perseelleni, joten oli hienoa tulla takasi Oslo S:lle herkullisen tuoksusena ja näkösenä. (Tosin Oslossahan se retkilook on ihan OK myös keskustassa) Sitte tuli seuraava aamu ja eiku lähikuntosalille. Mitäpä ihmine muuta aamukuudelta vieraassa kaupungissa, ku voisha sitä vaikka kyykätä syksyn uusia enkkoja. Ja sitte eiku äkkiä taas tekemää lisää pisnestä. Ja seuraavana aamuna oli järjestetty spinninki-ajelu, joten sinne vaa. Olin tosin aiemmin Bjarne Riisin kanssa vedetystä kisasta oppinu, et aamuspinninkii kandee ottaa vähä jotai huikopalaa, ettei tipu sieltä pyörän seljästä loppukirin jälkee. Niinki voi käydä. No sitte menin kattomaa maisemia. Oslon (ja Norjan) korkein talo on siinä Oslo S:n kupeessa ja sieltä konttorilta voi kattella vaikka Holmenkollenin mäkikisoja.
Ja Osloonha on taannoin rakennettu uus pähee ooppera, ni ei sinne tartte mennä ku senki näkee konttorilta.
Juu. Nii ja sitte äkkiä kotii. Ja jos jossai kotona on viikonlopun kohokohta se lauantain sauna, ni kispen kotona kohokohta on (perjantain karkkipäivän lisäks) sunnuntain lettuhetki, jossa letun välii on parasta laittaa tuliais-brunostia ja Nukatti krispiä (ai herran pieksut muute krispi on parasta, miksei sitä saa sitimarketista!)
Nojuu juu, sittehä tässä onki vaa ootettu et koska se talvi tulee. Ja koska Jyväskylässä on kaikki mahollista, ni kyllä täällä hiihtääkki voi! Laajavuoressa on toista kilsaa latuaki ollu jo pitkää ja pitihä sitä käydä ihmettelemässä.
Mutta kyllä se hetki ku pääsee oikeille ensilumille on nii pyhä, että pidän vielä hevoiseni ja ootan kauden virallista avausta. Tänä talvenahan lupasin viimein lykkiä yli 1000 km, joten eiku antaa tulla vaa sitä lunta, oon valmis! Ja ku mulla ei ollu mitää oikeeta asiaa (tai oli, mut unohin mikä se oli) ni katsastetaampa nyt ihan numeerisformaatissa ne viikon aikaansaannokset. Ma: Puntti 0.45h moi. 16.10.2011 - 16:16
Moi, lueskelimpa tossa eräänä ehtoona Tekniikka&Taloutta ja siellä on lopuks aina semmone pähkinä. Et ratkaseppa tää joutessas, ku kerran deeii oot. Joskus ne on aika pahoja, semmosia loogis-matriks-ajattelua vaativia, et hermot menee jo parin minsan pähkäilyn jälkee. No nytpä siinä oli semmone neliö ja ympyrä ja vielä kerran neliö ja yks mitta annettu ja piti laskee sen toisen neliön pinta-ala. Siis semmone mikkihiiri-lasku jota jossai yläastee ekalla geometrian tunnilla lasketaa kieli keskellä suuta. No oon tässä jo manannu ennenki et se on yhtä saatanaa, ku matemaattis-fysikaaliset laskentataidot on kyllä allekirjottaneelta hävinny ku se kuuluisahko pieru Saharan aavikolle. Et voi saatana ku enne vanhaa sitä laski kaiken päässä ja muutenki integroi vaikka unissaa. Ni ei muute kannata nykyää strategia-konsultilta (hah!) paljo tulla kyselee et kantaiskoha tää palkki. Ei jumalauta mitää toivoo et osais laskee jotai lujuuksia enää. (Suosittelenki näissä asioissa kääntymään suoraan nti Teknillisen Mekaniikan puoleen. Etenki jos meinasit rakentaa sen siltas polymeerista!) No nii, siinä T&T:ssä oli tosiaa se tehtävä ja aattelin siinä jukurttia syyessäni laskee sen. Piti ottaa oikei paperi ja kynä ja sitte vielä muistella että mites saatanassa se Pytagooraksen lause meni. Sitte laskin ja neliöjuuri oli kuulkaa ja kaikki. Ja hiphei sain oikei vastauksenkin ja olin todella tyytyväine itseeni. Ja katoin sit vielä sivulta 10 oikeen vastauksen. Ni voi saatanan saatana: VÄÄRIN! Voi kristus että ei oo pitkää aikaa jurppinu nii paljo, meinasin repiä peliverkkarit ja sen lehen ja verhot ikkunasta. Nii paljo vituitti etten tienny miten päi olis, et mikä saatanan impesilli musta on tullu, etten osaa voivittu sentää semmosta pikkulasten laskua ratkoo. Ja päätin lähtee seuraavana aamuna hakee äitin varastosta insinöörimatikan kirjan ja opetella laskemaa. No koska pähkinät ei tarinan mukaa putoo kovin kauas puusta, ni tapana on että lähetän ne pähkinät myös isälle (joka sattuu olemaan matemaatikko ja ratkasee yleensä ne pähkinät noin puolessa minuutissa). Ja lähetimpä sitte senki, että siinäpä sulle, piinats. No aamulla olin lähössä hakemaa sitä kirjaa (ja vieläki vitutti nii paljo ettei mitää tolkkua), ni sähköpostissa oli myös tavan mukaan vastaus isältä, että näin se ratkastaa. Ni voi saatana, se mun ratkasu oli oikei. Ja lehessä vääri! Sitte en enää tienny mikä vituitti enite, mut oliha se kerrassaa mahtavaa ettei ookkaa iha aivokuollu vielä. Mut haempa sen kirjan silti. Voin sit kertoo Nomutta, sitten pitääpä kertoo missä olin eile. Ni Hurtsin keikalla! OOOOOOOHHH se oli nii parhautta että! Olin oottanu koko syksyn et pääsen tanssimaa kehittämääni tip-tap danssia Sundayn tahtiin. Ja kyllä! Jotta just säkin pääset vähä (ikäänku) tunnelmii, ni tässäpä vähä kliinisempi versio jostai Saksasta (tai mistä vitusta lienekää)
Nyt pitää mennä pakkaamaa matkapagaashia, ku huomenna pitää lähtee arvaahan vaa minne. No sinne nii mihi aina pitää päästä <3 heippa! |
Kirjoittaja
Kaisa, Jyväskylä kispenploki (äts) gmail.com Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 Parhaat linksut
kispe intternetissä
| |
