Juu niinku epäilinki ni Espoossa ei oo intternettiä. Ei ainakaa siellä missä asustan tätä nykyä, joten piti tulla kipinkapin takas Jyväskylää viikonlopuks kirjottamaa plokia! haha

Nonii, oon siis het kaks viikkoo elelly nyt pk-seudulla ja voisinkin hieman todeta seuraavaa. Kuha siellä sai pelit ja pensselit paikoillee, ni oliki aika ottaa ensmäine työaamu ja luovia itsensä julkiskulkuvälinein työpaikalle (työpaikasta täytyy muute todeta se, et siellä on semne älyn kuuli kaffitrakteri, jolla voi suristaa ties mitä tsinsillaa. Ja opin jo het muutaman maitovaahtolasillisen jälkee mistä se maidontulo sammutetaa). No mutta töitten jälkee on onneks ollu aika keskittyä hieman tärkeempii asioihi, eli tutustua lenkkimaastoihi sekä ettiä sopiva sali jossa voi taivutella tankoja solmuu.

Ja voi kerrassaan mahtavaa, ku Espoossa kerranki o lunta, ni ladutha on vallan hienot. Ja niitä on suht reilustikki, ni ei tarvi jotai saatanan kilsan lenkkiä kierrellä. Ja mikä parasta, siitä asunnon kulmilta pääsee hiihtäen ikeaan! hahahahah, eikös oo parasta. Kävin jo tuossa männäviikonloppuna oikei hiihtoretkelläki, aamulla linjur'autolla Solvallaan ja sieltä sitte melkosta erälatua pitki eteläisen-Nuuksion halki takasi kotio. Sielläpä muute oli melkosen hienot maastot ja latu mitä loistavin. Iha saatanan jyrkkiä töppäreitä ja mutkikas, kapee latu. Jo vain! 

Nomutta, ku kerran espoolaiset ei vissii oo tottunu siihe et talvella olis lunta, saati että olis nikkaroitu ladut, ni mitä muuta voi oottaakkaa. Ku voi helvetti siellä on sit kaikkia saatanan taliaivoja tallomassa pitki latuja ja pitäähä sitä kristus sentää ottaa lastenvaunut myös mukaa! Ilmeisesti päässy hieman unohtumaa, et talvella vois mennä tepastelemaa johonki iha muualle, esim. hevonvittuu sieltä ladulta. Saatana sentää. No mutta oon mää saanu raivoni hallittua ja suksinu vaa menemää siellä aboriginaalien seassa iha sujuvasti (ei sillä, et espoolaisille pitää myös antaa pisteet siitä suksi-innostuksesta, väkee on ku jypin pelissä, hyvä että sekaan sopii).

Juunii ja sitte se salin etsintä. Siinäpä taas yks stressin aihe. Salille on tietty erinäisiä kriteerejä, kuten se että se on lähellä asuinsijaa tahi työmatkan varrella, että siellä on tarpeeks tilaa, että siellä on vapaat painot ja kahvakuulat (näistä voi vaan haaveilla naisten saleilla) ja että siellä ei tuputeta jotai vitun podipumppeja ja steppejä, ku ne on nii tehokkaita!!!!!! No kiersin sitte salin jos toisenki ja viimein kolmas osottautu kelvolliseks. Joten asiat alkaa olla elämässä kohdallaa (koska jos harrastuspuitteet ei oo kohallaa, ni elämä on vaa kerrassaa päi vittua).

Töissäki o ollu kohtuullista (sillä eihä töissä ikinä oikeesti voi olla hauskaa, koska se on pois omasta vapaa-ajasta) ja ensviikolla on palkkapäivä, joten ehkä sitä nyt sitte hetken selviää hengissä pk-seudulla tämmöne maalaistolloki. Vaikka se (siis pk-seudulla asumine) kieltämättä karvaa sydäntä nii saatanasti, ettei mitää tolkkua. Mutta kuten monissa paikoissa, parastaha siellä on että sieltä pääsee vielä pois! hahaha

Otetaampa sitte loppuun vilkasu, et mitä sitä nyt sitte on saatukaan aikaa tällä viikolla:

Ma: Kävely 0.45h + puntti 0.45h + spinninki 0.45h

Ti: Hiihto (P) 2.15 h

Ke: -

To: Puntti 0.50h + pyöräily 1.00h

Pe: Hiihto (P) 2.00 h

La: Hiihto (P) 1.30 h

Juu, tajusin tuossa just yks ehtoo, että oon viimeks laittanu lenkkarit jalkaa joulukuun puolivälissä, mutta ei se mitää. Eiköhä ne kohta pidä kaivaa taas esille, ku ladut kuitenki sulaa alta.

Hiiala hei! toivoo kispe

Voihan nyykis. On taas tullu aika laittaa pillit totisesti pussiin Jyväskylässä ja ottaa muuttokuorman suunta kohti Espoota. Tälläkertaa päädyttiin muuttamisessa kuitenkin kätevään pakettiratkaisuun, eli perillä odottaa kalustettu kämppä. Joten voi vaan polttaa sillat perässä ja välttyä rasittavalta sohvien ja voi saatana ties minkä kaiuttimien kantamiselta (taino pitää tosin vahvistin ja yks pari kajareita ottaa kuitenki mukaan, ku vuokraisäntä on sisustanu asuntonsa semmosella helvetin tyylikkäillä mini-stereoilla...aahahhahahaha ei saatana, aikuine mies..)

Nomutta tulipa tässä samalla kertaa ryhdyttyä asuntosijottajaks, ku löyty sopivat vuokralaiset tähänki kotikoloo. Itse asiassa melko kätevää, ku oikei alko tätä yhtälöä ynnästelemään sekä miinustelemaa, ni tässähä itseasiassa jää voitolle. Onneks tuli kauppatieteitä luettua, sano.

Mutta koska Jyväskylässä vielä viime hetkiä viettelen, ni jo vain on hiihto maistunu. Ai hyvä helvetti sentää että täällä o paljo lunta. Eihä jossai Tahkolla ollu puoliakaa siitä määrästä ku täällä, enkä usko et missää muuallakaa! Jovain. Mutta onneks on lunta ripsutellu vähä Espooseenki, ni pääsee mittailemaa maisemia suksilla sielläki. Tässä oliskohan jouluaaton lapiointitunnelmia.

Mutta sitähä mun pitikin sanoo, että en oo yllättäen muistanu järjestellä mitää intternettejä (hahaha saati sitte sähkösopparia..), enkä tiiä onko Espoossa ylipäätää yhteyttä virtuaalimaailmaa, ni voi sitte mennä aavistus jos toinenki taas. Mut sillä aikaa voitteki seurata Neiti Teknillisen Mekaniikan seikkailua Tsiinassa! Sinnepä naine lähtee tutkimusmatkalle samana päivänä kun mulla alkaa duunit. Saas nähä kumpi tulee aikasemmi maitojunalla takas kotio. hahaha (veikkaan itseäni)

Nyt meen ihmettelemää, et mihi vittuun meinasin saaha noi roinat mahtumaa. Hejppa!

Noniin hiphei taas. Jouluna tuli ihan hieman verran taas syötyä suklaadia. Ja kuten edellis-kirjotelmassa lupasinkin, sohvalla tuli maattua myös melkolailla rohkeita määriä. Voiettä oli hienoo. Mummolassaki kerkesin käyä tanssimassa kuusen ympärillä ja taisin sielläki muutaman suklaatikonfliktin suuhuni laittaa. Jos kohta olinki olevinani helvetin rejpas ja kävin joulun kunniaks muutaman kerran vähä retkihiihtelemässä. Eilen sitte onneks tuli viimei mitta täytee ja suklaatipuoti meni kiinni. Ja lenkkivaatteet päälle. Jo maistu hiihtämine taas mainiolle. En oo tosin uskaltanu käyä vaa'alla tutkimassa elopainoo, jos tässä ensi viikon hiihtää ni saa vähä kaunisteltua lukemia.

Mutta kohtaha onki uusvuos ja aika keksiä kaikkia mahtavia lupauksia ja suunnitelmia mitä voi sitte olla koko ensvuoden toteuttamatta. Vuos sittehä lupasin että aion vetää 20 leukaa, että heilahtaa. Noniin. Ilman muuta. Koko vuosi on menny salilla ilman minkää sortin ajattelua tahi tavotteita (ja unohin tietenki sen hienon ohjelman, jonka avulla tää tavote pitäs saavuttaa), joten ennen joulua intensiivis-leuanveto-treenin jälkee tuloksena sain 6+5+4+4, eli melkei. Mut se 20 piti oikeesti vetää kerralla, joten se siitä. Toinen vuoden 2009 nerokas ideaha oli osallistua seikkailukisoihi ja tietenki nuijia kaikki entiset (ja nykyset) mestarit samantei. Juujuu. Itsehä oon taas tietenki syytön, koska ehämmää voinu osallistua ku seikkailijapari oli jossai Alaskassa retkikuntailemassa koko kesän. Ja syksyllähä oliki sitte nii kylmä ja pimeetäki. Ja sato. Hahahah.

No mutta nythä noi entiset haaveet voiki jo unohtaa ja keksiä taas uusia kusetuksia, joihi muka ensvuonna pystyy. Kuha vaa vähä oottelee. Ja tosiaan ku viimme kesänä innostuin siitä pyöräsuunnistuksesta, mut välillä se oli vaikeeta polkee vimmatusti menemää, ku polulle on laitettu kaikenmaailman esteitä ja kaatuneita puita ja jyrkänteitä. Ni onneks näinki videon, josta voi tottatosiaan inspiroitua ja hakee vähä mallia siihe omaan ajamiseen. Kas täällä (parhaat triksit alkaa jossain 1:20 kohalla). Voi mahtavuutta. Tuollei sitte ens kesänä!

Mutta nyt pitää äkkiä lopettaa, tuolla kun on kuulemma ruokaa tarjolla! heivain.

 Oooooooh. Voi että Pyhällä on taas ollu nii parasta, niinku aina. Sukset on senku suhissu ja pakkastakin annettu sopivasti. Sitä paitsi ku päivän pari suksii miinus parissa kympissä, ni sen jälkee miinus viistoistaha on jo lempeä kesätuuli, joka vaa hyväilee poskia. Voiettä. Otetaampa oikei tiivistelmä viimeaikojen aikaansaannoksista, noin liikkumisen osalta. Alku luonnollisesti Jyväskylässä, loppu Pyhällä.

VKO 50

Ma: Juoksu 1.00 h

Ti: Puntti 1.00h + pyöräily 0.50h

Ke: Juoksu VK 0.40h (jumalauta, en oo varmaa koskaa juossu veekoota enne tammikuuta!)

To: Puntti 1.00h

Pe: Juoksu 1.45h 

La: Telemark + hiihto (V) 1.15h

Su: Hiihto (P) 2.00h

Yht. 9.30h

VKO 51

Ma: Hiihto (V) 1.30h + telemark + tepastelu 9km

Ti: Hiihto (P) 2.40h

Ke: Telemark + tepastelu 9km

To: Hiihto (V) 2.00h + hiihto (P) 1.00h

Pe: Telemark + tepastelu 9km

Juuuuuu. Tästä voikin jo joku nikkari päätellä, että mökkipökiltä on 4,5km tonne rinteeseen, enkä oo saapunu paikalle autolla. Rinteessä tuli käytyä ikäänkuin joka toinen päivä ja muu aika meni sitten ladulla huiskien ja sohvalla maaten (nyt onki sitte sen sorttinen olo, että sohvalla makaamista vois ottaa ohjelmaan hieman enemmä seuraavien päivien aikana, toim.huom). No, otin kuitenki mäessä erinomaisen tyylikkäitä otoksia puhelimella, tässä tunnelmaa jonakin päivänä.

Rinteet oli muute aivan timanttisessa kunnossa ja kun mäessä ei kovin montaa menijää ollu muutenkaa, ni senku vaa sai päästellä menemää. Suksivalintana suurpuikkeli oli oikei onnistunu, joten mitää vikaa ei ollu missää. Paitsi ehkä mun reisissä, jotka oli hieman järkyttyneet tästä kaikesta.

Nomutta, sitte itse asiaan eli hiihtoretkiin. Heti jo ekalla retkellä löysin lenkkikaverin! Ladulla seiso poro joka innostu näkemisestä nii kovasti, että pissihän se siitä tulla lorahti samantei. Ja siinä hetken mun edellä hölkättyään tuli tietenki kakka. Sillon tiesin; olin löytänyt tosiystävän!

Nojuu, pakkasesta, suksen luistosta ja omista voimista täysin riippumatta lenkkien pituudet vaihteli tunnista likeemmäs kolmee. Siinä sitten jossain kahen tunnin jälkeen alkaa usein jo hieman väsymys painaa ja sillon on erinomaista olla mukana jotaki suuhun pantavaa. Löysimpä sitte eräällä lenkillä juomavyön (vai mikäsaatanan termosvyölaukku se onkaa nimeltää?) taskusta viime keväisen pähkinä/etelänhetelmä/suklaatiknappi-pussin jämät. Muissa olosuhteissa pussin sisältö olis melko todennäkösesti lajiteltu ongelmajätteisii, mutta ladulla se oli silkkaa täydellisyyttä. Voi herranpieksut että muute vanhat ja kuivat papanat maistu parhaudelle! hahahahaaa. Ja jovain taas luisti sukset sen jälkee.

Mutta nyt on kuitenki pillit taas pussissa ja kohta lähtee kyyti kohti etelämpää. Voihan nyyhkis. On siis lopetettava, että ehin vielä käyä hakemassa pullaa matkaevääks, heippa!

 Juujuu, tulipaha Isolla Kirkolla käytyä, oli kyllä mahtavaa esitellä suksia kaiken maailman narkkareilla, pultsareille ja muille saatanan sankareille. No, mitäs muutakaa sitä vois oottaa Helsingin keskustalta. Mutta oli tässä reissussa jotai hyvääki, tuli samalla retkellä käytyä neuvottelussa joka johti siihen, että nimet on papereissa ja kohta loppuu tää kotisohvalla mjöllimine. Ku pitää ryhtyä uraohjukseks. Ja ei siinä vielä kaikki, vaan pakata kalsarit ja hammasharja ja muuttaa maalline maja Espoosee! 

Ja täytyy kyllä kertoo, ettei pk-seudulle muuttamine oo koskaa ollu mikää kuumin fantasia ja haaveiden täyttymys. Ei saatana. Etelän sijaan ottasin kyllä kernaasti mielummi suunnan pohjosee, mutta ku kerran driim-jobia tarjottii, ni pitihä siihe syöttii tarttua. Onneks työnkuvaan kuuluu myös laajennus Norjaan, joten ei kaikki ny iha perseestä oo kuitenkaa. Hiphei vaa. Enää tarviiki ettiä joku asunto, mutta en oo jaksanu siitä vielä hirmu kierroksia ottaa. Ehtiihä sitä sitte joskus, joulun jälkee. Tai sitte otan teltan mukaa ja muutan Nuuksioo.

Nomutta, kun kuitenki vielä Jyväskylässä ollaa ni puhutaa paikallisia. Kun tuossa taannoin joskus vuos sitte (vai millon lie) koin sen sydäntä ja suolistoa raastavan hetken, ku näin Jyväskylässä ensimmäisen kerjäläisen. Ni ai saatana että sen jälkee onki vaa raastanu kahta kauheemmi joka kerta ku niitä näkee. Koska on näissä kadun kerjäläisissä myös likimain koomisiaki piirteitä. Suomessa kun on tapana, et jos osaa vaikka kitaraa ja torvee soittaa, ni voi mennä tuonne kadulle soittelee ikivihreitä ja kerätä ittellee pennosia. Ni nykysi Jyväskylän kävelykadulla musisoinnin hoitaa nää ulkomaan vahvistukset, joille on lyöty haitari kätee ja sanottu vissii et siitä vetelet ja painelet noita nappuloita (ja huutelet samalla ohikulkijoille "päevee"). Hahahahah voi saatana että. Yhtä hyvin määki osaan hanuria soittaa, ku nää musikantit tuolla Kauppakadulla. Ilmeisesti haitari on olevinaa semmone soitin, että se kuulostaa musiikilta, osas sitä vehjettä soittaa tai ei. Ja ansaintalogiikka perustuu vissii samaan ku säkkipillin soittajilla, eli jos niille antaa tarpeeks rahaa ni ne lopettaa sen soittamisen.

No jos on vaikeeta kerjäläisillä, ni nii näyttää olevan taas opiskelijoillaki. Hesarissa oli tänää uutine että opintotukea ollaa taas viilaamassa, et kiristetää vähä ehtoja ja annetaa sitte muutama euro siitä hyvästä lisää. Ni siihe oli myös haastateltu muutamaa opiskelijaa, jolla oliki hienoja mielipiteitä asiasta. Et ensinnäki se o iha vääri et tukikuukaudet rajataa ensi kandin tutkintoo (olikoha se tyylii noin neljäks vuodeks), ku eihä siinä sitte voi lähtee vaihtoo ja hullutella ja muutenkaa maata kotona vaa! Ja sitte ku meinataa kiristää et paljo noppia pitää saada kasaa per tukikuukausi, ni sepä vasta vääri onki! Ku eihä siinä oo mitää järkee et joutuu sit vaa käymää jotai epärelevantteja kursseja, et sais ne nopat kasaa!! Nii entäpä jos menis sinne vaihtoo kandin jälkee? Tai kaiken lisäks kävis iha niitä oikeita kursseja et saa tarpeeks noppia? (onko muute nykyset opintopisteet ees noppia, vai onks niillä joku toinen nimi?)

Jotenki vituittaa iha vaa hieman toi opiskelijoitte ainane vikinä, ku on nii ongelmallista se opiskelu. Saatanasentää senku vaa käy ne kurssit ja valmistuu sillo ku pitääki, ni ei tarvi käyttää aikaa kaikkii saatanan marsseihi ja mielenilmauksii. Ei sillä, että voisin oikeesti tätä nykystä kandin-tuskaa mitenkää ymmärtää, ku ei semmosta onneks oltu tekniikan puolella ees keksitty siihe aikaa ku Hervannassa olin. Mutta iha hyvi se opiskelu onnistu ennenki kelan tarjoomalla rahotuksella. Sano.

Nokun nyt tosiaan on eessä se muutto etelää, ni onneks sitä enne kerkee vielä pohjosee. Voi HIPHEI, nyt pitää mennä pakkaamaa suksia ja muita talvitarvikkeita ja ottaa suunta kohti Pyhää! Voiko mitää parempaa ollakkaa? En usko, heippa!

Juu tulipa käytyä Turussa. Väitöstilaisuus oli mitä mainioin, teki mieli aina taputtaa (tai ainaki vähä tuuletella) kun väittelijä osas vastata vastaväittäjän syytöksiin. Ilmeisesti se ei kuitenkaa kuulu etikhettiin, joten tyydyin vain hihkumaan mielessäin. Ei siinä, että oisin juurikaan mitää tästä lääketieteen alan väittelystä ymmärtäny, mutta luullakseni "näin se on, hyvä" tarkoittaa positiivista, oli se sitten latinaa tai suomee. Ja ku kerran väittely päätty voittoon, niin pitihän sitä juhliakki. Juujuu, jalalla koreasti ja sillälailla.

Nomutta, kun kerra Turussa, eli kaukana kotoa, oltii ni piti oikei olla hotellissa yötä. Ja hotellissaha on ykkösparasta tietenki se aamupala. Aijjai, sinne siis juoksujalkaa heti aamusta. Ja voi ny saatana, se oli kyllä semmone pettymys ettei taas pitkää aikaa. Kyseessä oli kuitenki Pörse niminen hotelli, josta kuvittelin et se olis kaupungin paras ja kystä kyllä. Ni voivittu, tarjoilu oli ku jostai saatanan Siljan aamiaiselta, jossa venäläiset pungeksii sikinsokin ja menjyy on valittu nykysen omistajan, eli virolaisten makunystyröiden mukaan. Silavaa ja persettä, hyitä ja valkosta leipää. Kahvissa oltii sentää koitettu olla oikei jotai saatanan pariisilaisia ja siellä oli semmosia keittolautasia, josta sitte voi fiinisti ryystää sitä pohjaanpalanutta kultamokkaa. Ja kaataa kuumaa maitua päälle. Aijjai. Niijoo ja sit vielä se vanha kikka, et jos ruoka pikkuse epäonnistuu, ni äkkiä vaa keksii sille uuden nimen (tyyliin andaluusialainen kesäkeitto ja meksikolainen lihamureke), ni tarjolla oliki sit teeman mukasesti saaristolais-pannukakkua. Ohh vaan ku oliki kauheen hyvää.

Nojuu, onneks sitte sieltä ehtiki kaahata takas kotio ja viettää viikonlopun kotikatsomossa. Se on kyllä nii ykkösparasta, ku hiihtolajien maailmankisat on taas alkanu. Ni voi taas mölliä sohvalla ties kuinka monta tuntia päivässä ja hihkua aina sillon tällön. Parin päivän päästä alkaa vielä ampumahiihtoki, ni piisaa ohjelmaa koko talveks. Ja voi kuinka muuten jo ootankaa helmikuuta ja olympialaisia. Iha pikkusen taas pitää viritellä kisakatsomot ja kattoo kaikki lajit. Sehä noissa seuraavissa kisoissa on parasta, että siellä Vankkuuverissa kello on sillä viisii sopivasti eri ajassa, et kisalähetykset alkaa illalla kasin aikoihi, ni ehtii hyvin kattoo iha kaiken. Voi jeejeejee.

Nositte tuliki urheilusta mielee urheilusukat. Ku urheilusukkii usein on laitettu sillä viisii kierrettä, että ne sopii vaa tiettyy jalkaa. Ja sit siellä jossai varpaankyljessä on avainkoodi et onko oikee vai vasen sukka kyseessä. Ni ylläri, että niitä sukkia o sen verran paljo, et niitä on pesukojeessa aina useempi pari myllimässä. Ja ihanku sitä muistais (tai viitsis) sitte ettiä ne vasen-oikee yhdistelmät siinä vaiheessa ku ne on kuivunu. Mutta tästähä seuraaki silkkaa parhautta! Koska tietenki niistä aina muodostuu just niitä vasen-vasen ja oikee-oikee pareja, jonka huomaa vasta jalkaa laittaessa. Ni siinä se hienous piileeki, koska nyt on sitte AINA 100% saumat, että ainaki toisee jalkaa menee just siihe jalkaa tarkotettu sukka. Ku sillä vasen-oikee pariskunnalla se mahollisuus on joko kaikki tai ei mitää (eli tietokojekielellä ykköne tai nolla) ja empiiristen tutkimusten mukaan se nolla on huomattavasti todennäkösempi tulos ku ykköne. Eikös ookki mahtavaa!

Juuno mutta koska nyt kerran on talvi ja hanget korkeet nietokset koko maassa, ni onki aika avata Demotouri. Sielläpä ollaa sitte pe ja la Hälssingissä esittelemässä kalustoa. Salettii sataa vettä ja on muutenki parasta. Sieltä löytyy Kampin eestä, hilirimpsis!

 Niijoo munha piti siinä tulevan Turun matkan yhteydessä mainita myös toisesta vierailukohteesta. Että ku kerra Hespurkerin syntysijoille ollaa menossa ni pitää tietty rynnistää semmoselle mahtavalle krilli-tyyliselle heselle, jossa purkerit vielä paistuu niinku ennevanhaa ja luukusta ulos ojennellaa. Olettaen tietty, että semmosia nakkikikkareita siellä Turussa vielä o, oli niitä ainaki viimeks ku siellä joskus kymmenevuotta sitte juovuksissa heiluin. Ja jos kohta en hesellä kovin montaa kertaa oo tässä kymmenen vuoden aikana käynykkää, ni nyt pitää taas!

Mutta sitte ajankohtaisuuksiin. Nythä ku muoti- ja ruokaplogit on sitä kuuminta parasta ja eniten parhailla kirjotuksilla on sen seittemän miljoonaa lukijaa, ni tästä on jopa Suomeen kummunnu tää uus mahtava mainontakikka. Eli lähetetää näille kirjailijoille kaikenmaailman tuoteuutuuksia "testiin" että voivat sitte niistä kirjotella sinne saiteille. Ja kun ne lahjuksen saajat ei kuitenkaa kehtaa kirjottaa, että se viimesinkin HM:n rimpsumekko on iha saatanan kauhee ja ne ruokatehtaan lähettämät vitun vanukkaatki syötettii jo koiralle (koska eihä sitä kuitenkaa enää saa mitää uutta roinaa testiin, jos niitä moittii), ni tokiha sitte kaikki lukijatki saa tietoa ihanista uutuuslanseerauksista. Noniin, tästä on sitte (ilmeisesti) käyty kovaa keskustelua et onkse iha saatanan vääri ja muutenki epistä ku toiset saa ilmaseks niitä patoja ja trikoita ja sit vielä viattomat kuulijat menee lankaa ja ostaa niitä vahingossa! Ni eihä siinä saatana soikoo oo mitää epistä. Paitsi se, että kukaa mainosmestari ei oo tajunnu lähettää mulle mitää!

Jumalauta, määhä voisin testata ja arvostella iha mitä vaa! Ja tottakai sit söisin ite kaikki suklaat ja pukeutuisin niihi tuonelan trendikuoseihi ku siivoisin vessaa. Ja sitte kaikki sais tietää että maistuuko se uutuusmakeinen paskalta ja kuinka hyvin ruoka palaa sen uutuuspadan pohjaan. Jos siis hyvä marketing manager näet tämän kirjoituksen, ole hyvä ja lähetä tänne vaan kaikkee! 

Nomutta, nyt meenki taas juomaa kaffia. Sitä paitsi tänäähän on nimipäivätki, ni voisin oikei santsata! (ootteko muute huomannu että oon viimeaikoina viehättyny sulkuihin?)

Juu, perjantaina pitääki ottaa suunta Suomen Turkuun. Sielläpä sitten on ohjelmassa lääketieteen tohtoriksi väittelyä ja illemmalla on luvattu pöydillä danssimista ja sen semmoista. No pitäähän toki juhliin laittaa juhlavaatteet ja tokihan juhlavaatteita lähetään ostamaan näin hyvissä ajoin. (Oliha mulla toki jo yks juhla-asu valittuna, mutta päälle puettuna se näytti enemmin sopivalta mafian hautajaisiin, ku ilopileisiin). Nonii eiku siis kauppaa, siellähä niitä kolttuja roikkuu. Ja hahaha voisaatana että taas. Ku oon tämmöne yltiö muodikas ja muutenki seuraan tiiviisti et mikä on eniten trendikkäintä, ni vaatekaupassa saa kyllä aina riemastua. Tän talven pikkujouluissa selkee ykkösvalinta on voivittu semmoset kiiltävät kärmeksennahka kalsarit (eli katunimeltä leggingssingit, hips vaan!). Hahahah ja siihe päälle sit joku pussin malline vaaleenpunane kiiltelymekko, ettei suotta kiristä siitä hyvin kasvatetun keskivartalon kohalta. Koitin itteäni muutamaan hillitympään versioon asetella, mut tällä kertaa jäi hulmuhelmat kauppaa oottelee. Ehtiihä tässä vielä.

Nomutta siitä keskivartalosta tuliki muute mieleen, ku tossa viime viikolla oli lehessä juttua, et näihi laihutusleikkauksii (jossa vedetää ränni suoraa mahalaukun ohitte tms) on tätä nykyä kolmen vuoden jono. Niin mitä saatanaa? Sittekö ne möhömahat kolme vuotta istuu kotona syömässä makeisia ja rapsuja ja oottelee et millo pääsee leikkauspöyälle? Entäs jos käyttäis sen kolme vuotta esim. siihe painonpudotuksee, ni ei välttämättä tarvis mennä olleenkaa. Ja sitte saatanasoikoo veronmaksajat joutuu semmosta sponsoroimaa, sekös on silkkaa hienoutta. Jumalauta. (Parastaha oli vielä se uutine, ku joku punkero ei päässy kunnallisee leikkauksee ja hoidatti asian yksityisellä ja sitku tuli vähä komplikeissöniä, ni kunnalle heilahti joku voi perkele 70 000 euron lasku) Se jos mikä on vaa nii hienoa. Entäs jos vaa pistettäs sitä suuta pikkuse soukemmalle ja otettas vähä ryhtiliikettä, ni ei maksais mitää?

Juujuu, ittehä oon tietty ykkösparas puhumaa makeisen syömisestä (koska oon siinä aika kova luu, indiid), mutta joku roti siinäki touhussa voi joskus olla, sano.

Mutta sitte pitää taas ihastella. Tossa jo kerkesin suu vaahdossa hehkuttaa ku tuli talvi ja sukset luisti. Ni ei luista enää, hahahah. No mutta nytpä voi taas juosta lenkkejä tuolla pitkin sulia mettiä, jotain positiivista kuitennii. Mutta koska hetken oli lunta ja Jyväskylä on muutenki nii mahtava paikka, ni otetaampa loppuun vilkasu kaupunkiin. Olin nimittäi yks ehtoo kameramiehen pikkuapulaisena (eli hypin taustalla tyhjä jalustapussi selässä ja marisin että on nii kylmä ja kauan vielä menee ja eikö voitas jo lähtee) ja tässäpä aikaansaannos.

Huomaathan kuvan keskiosissa pilkottavan yksinäisen valon, joka on tietenki Jyväskylän ylpeys numero ykköne, Nykäsmasan hyppytorni! 

Ja jottei menis iha ohi pääteeman, ni harj.pk viimeajoilta, silvuplee.

Ma: Juoksu 1.10 h

Ti: Puntti 0.50 h + aika kova rykäsy spinninkifillarilla 0.30 h

Ke: Juoksu 1.30 h

To: Puntti 0.50h

Pe: -

La: -

Su: Juoksu 1.45 h

Mutta nyt meen juomaan kahvia, heihei.

 Voi HIPHEJ! Empä oo voiveikkoset varmaa sitte nuoruusvuosien (eli sillo joskus kaheksakyt luvulla vielä, ku talvella oli lunta ja marraskuussa jo hiihettii ja luisteltii ja kesälläki oli paljo enemmä ruohoa ja aurinko paisto ja järvissä oli lämmintä vettä) hmm oho eksyinki jo aiheesta..

Nii siis empä oo tuonelan aikoihi käyny marraskuun 14. päivämäärä HIIHTÄMÄSSÄ Jyväskylässä! Voi juku, Laajavuoressaha o iha timanttine pohja ajettu tampparilla rallipolulle ja onneks tästä sain vihiä, ni eiku hippulat vinkue sinne lykkimää! Mutta tosiaan ku kauden avaus oli kerra kyseessä, ni matkaanlähtö ei ollu iha räjähtävää. Ensinnäki piti kaivella sukset alas orrelta, raapia kivikelin suksii viime talvena unohtuneet (hups vaan) pitovoiteet irti, voiella ne uusiks ja lopuks vielä sovitella mahtuuko monot vielä jalkaa. Ja ettiä erinäkösiä hiihdossa tarpeellisia kapistuksia ja vaateparsia. Ja siinähä tuliki jo nälkä, joten sitte pitiki ruveta syömää eväitä. Ja sitte tuli jano.. ja sillälailla. No viimein tuli kuitenki valmista ja eiku hihtämää!  Ja voi sepä oliki vallan lystikästä. Luonnollisestikaan tekniikka ei ole missään tapauksessa ruostunu, eikä tasapainoelimet surkastunu kesän aikana, joten helppoaha se oli. Hahaha

Ja tästä tuliki mielee, ku kaikki kokkikolmoset aika ajoin julkasee blogeissaa kuvia keittiöistää, että missä niitä kaakkuja ja kurmee ruokia oikei loihditaankaa. Ni voinha määki viihdyttää yleisöä ja julkasta kuvia kodin syrämmestä. Mutta ku mun saavutukset tuolla köökin puolella on verrattain naurettavia vaatimattomia, ni eihä tää sylttytehdas kiinnosta ketää. Sen takia voinki johdatella kuulijat paljo mielenkiintosempaa suuntaa, eli tonne varastoo. Sielläpä suurin osa aarteista ja tuikitarpeellisuuksista on (paitsi tietty ne jotka mahtuu eteisen lattialle).

Varastosta puuttuu muutama pyörä, joten tällä hetkellä siellä jopa mahtuu hieman liikkumaa! (huomaatteko muuten, että kuvasta tulee jostain syystä pahaolo, ehkä se johtuu tästä jännittävästä panoraamasta, ku näkyy sekä seinä että katto, yhtaikaa!)

Ööh nyt alkoki nii pyörryttää, että pitää äkkiä rynniä kauppaa ostamaa karkkia, ennenku se menee kiinni! HEIPPA

Noniin, voi hiphei. Tuossa jo aiemmin mainitsinkin, että kohta sitä saa. Nimittäin Norrønaa. Uujee. Savon suksistudio aukaisi ovensa Mikkelissä ja sinnepä kannattaa poiketa. Taisin jo ite käyäkki hieman kahmimassa rekvisiittaa ittelleni, ni jo kelpaa käyä taas lenkillä. 

Nomutta sitten kuumimpaan hottiin, eli siihen saatanan sikatautiin. Jos kohta kerkesinki kesän mittaa ihmetellä, että jo on saatana sen valtion (ja median) valmistautumisen ja töhöttämisen kanssa. Ni nytpä sitte on viimein päästy itse asiaan. Ja on kyllä todentotta menny kansaan se huolellisesti pohjustettu ja lietsottu sikakiima, että NYT saatanasoikoo se rokotus ON saatava. Et pois eestä kaikki raskaana olevat ja sairaat lapset, täältä tullaa! Hahahah voi saatana, sielläpä on sitte kaikenmaailman taliaivot jonottanu neljä tuntia mainiossa marraskuun kelissä että pääsis piikille. Tai ainaki koittamaa onneaa, kun ei satu kuulumaa mihinkää riskiryhmää. Mut oha se piikki saatava ekana ittelle, muista viis! Ja sit siellä voi helvettisoikoo kaikenlisäks öykkäröidää ja rettelöidää ja uhkaillaa hoitohenkilöstöö, ku ei tapahu siihe tahtii ku rahvas haluaa.

Ja tätä pitää vielä tietenki lietsoo joka tuutissa, ku hirvee tohina ku on jo kolme (vai peräti viis, riippuen luonnollisesti laskukaavasta) kuollu, että APUA me vielä kuollaa kaikki! Olis iha mielenkiintosta saada vertailun vuoks uutisiin luvut, että montako on esim. syys-marraskuun aikana Suomessa kuollu liikenteessä, väkivaltaan ja tavalliseen influenssaan. Ja voitasko näihi kuolemii puuttua ja niitä ehkästä samalla intensiteetillä? Ei vissii, ku se ei oo nii mediaseksikästä.

Nomutta sitte taas urheiluaiheisii. Ku tässä onki ollu aikaa ja muutenki syksy, ni päätin tuossa lokakuun alussa ryhtyä juoksemaan pitkiä lenkkejä. Pitkälenkki määritellään näin: kesto yli puoltoistatuntia. Se mikä näissä lenkeissä onki parasta (tietty iha vaan sen pitkin mettäpolkuja kirmaamisen lisäks) on itsetarkkailu. Kun mun kunto on sen tyyline, että jaksan juosta hyvin 1.45 tasan. Täsmälleen tän ajan jälkeen alkaakin askel yhtäkkiä painaa suhteettoman paljon ja kompurointi alkaa kasvaa eksponentiaalisesti. Tän vuoks ei tarvi kantaa kelloa mukana lenkillä ja kun tää tietty aika on saatu täytee, ni suurta huvia onki valita lenkin loppuhuipennukseks joku kivikkoinen tahi juurakkoinen polku ja ihailla sitä oman askeleen kepeyttä. Hahahahah, tuottaa muuten aivan järjettömiä voimainponnistuksia loikata juoksusta esim. kaatuneitten puitte yli jossain kahen tunnin jälkeen. Mutta voiettä sitä oloa, ku viimein pääsee kotio ja sit voiki vaa syyä ja mjölliä sohvalla loppupäivän.

Tästä innostuneena voidaanki vilkasta vaikka viikko taaksepäin, mitä sitä onkaa tullu taas tehtyä.

Ti: Puntti 0.45 h + pyöräily 1.00 h

Ke: Juoksu 1.45 h

To: Puntti 0.50 h

Pe: Juoksu 2.10 h

La: -

Su: -

Ma: Puntti 1.00 h + juoksu 1.00 h

Ti: Juoksu 2.20 h

Juujuu, nytpä voinki mennä lumitöihi. Voi hiphej! 

Juu tulipa viimme viikolla oikei harrastettua kotimaan matkailua. Matka alkoi mummolasta, jossa taas lihapullat maistu ja tavan pullaaki taisin hieman ottaa. No sittempä suunta kohti pääkaupunkia ja matkalla sattu olemaan Porvoo, ni pitihä siellä sit kerranki poiketa. Porvoo ku kuulemma on helvetin fiini ja muutenkin kerrassaa mahtava nähtävyys. Niimpäs oliki. Hahahah, no tulipa sielläki sitte käytyä.

Päädyimpä sitte kuitenki siis Tsadii ja siellä pitiki rakentaa osasto skiexpolle. Onneks älysin mennä paikalle vasta toisena rakennuspäivänä, ni vältin suurimman osan kaikista epämiellyttävistä kanniskeluista. Ja pääsin keskittymään omille skilsseille sopiviin tehtäviin, kuten siteitten kiinnittämiseen ja kaljakaapin täyttöön. No messut sitte meni niinku aina ja tuttuja ja vähemmä tuttuja näky. Mutta ku oon tämmöne perusmulkku, ni tällä kertaa expon huippukohta oliki kyllä kohtaaminen iha itsensä kanssa. Voi jumalauta, mut oli tällätty oikei firman mainoksee ja pitihä sitä päästä samaan kuvaan! 

(Molemmat kuvat: Jani Räsänen)

Hahahah, eikös olekin mahtavaa.

No mutta kohtasimpa tällä samalla turneella myös ehkä elämäni ylivoimasesti yrjöttävimmän ravintola-annoksen. Kun mentii sitte oikei porukalla syömää ja siellä oli koreet pidot ja ravintelit varattu ja ruuat tilattu. Ni sieltäpä sitte syötäväks kannettii voi kristussentää porsaan potkaa, eli voisaatanasentää ihka oikee sian perse.

Tuollanenko ihmisen sitte pitäs syyä? Hyi saatana että. Saksalaine keittiö oli selkeesti päässy esittelee oikei parasta osaamistaa. Sitäpaitsi siitä ruuasta ei oikei osannu sanoa näyttääkö se enemmä sian perseeltä vai päältä. Yhtäkaikki, mitään nii vitun kauhiaa en oo ravintelissa koskaa saanu, enkä arvatenkaa ryhtyny sitä sen suuremmi suuhuni lapioimaa. No onneks jälkiruoka sentää oli ihmisten ruokaa, ni sai kuitenki suun makiaks! Ja sehä o tärkeintä.

Nomutta, onneks pääsin viimein takas omaan kotipesää ja iha pikkuse onki vaa ramassu. Viime päivien kovimmat urheilusuoritukset onki ollu tepastelu laatikolle hakemaa Hesari. Empä oo myöskää viikkoo käyny lenkillä, joten ehkä voisin huomenna vaikka tehdä asialle jotain. Ja loppuun terveiset taivahalle, LAITAHA JO LUNTA! toivoo kispe. 

Noniin keskustellaampa eläimistä. Ensinnäki pitää taas palata syksyn (ja viime kesän) suosikkiteemaan, eli sikainfluenssaan. Oon kasvavan ihastuksen vallassa seurannu Hesarin uutisointia aiheesta. Et ku se oli sillo joskus heinäkuussa, että VAROKAA!!!! epidemia pyyhkäsee Suomen nurin näillänäppäimillä! Ni oliki tuossa joku viikko sitte selkeesti pettyny juttu, ku ne nyt sitte pisti Helssinkin sika-asemalla pillit pussii, ku ei tullu tarpeeks taudin riivaamia potilaita. Mutta ei hätää! Se pandemia lyöki tällä kertaa pohjosesta käsin ja kohta me ollaa taudin omia kaikki. Tän päiväsessä jutussa sit hämmästeltiinki, et mikä o ku jengi ei tukka hulmuten juokse sinne piikille. Et ilman piikkiä ei voida torjua näitä tulevia kuolonuhreja. Ja vertailuks oli mainittu et tavan influenssa vie vuodessa keskimäärin tuhannen henkee ja nyt on ennustettu et sikatauti voi vaatia 40-50 henkee. Herramunjee! Melkei vois kuvitella, et nää henget menis sit siinä normaali flunssienssan mukana, jos ei sika ehi ensi. Mut onneks valtio ehtii vielä välii ja ihan kohta saadaa ne viis miljoona rokotetta maaha. Voi kristus että, kauankoha tästä jaksetaa vielä jauhaa? No yhtä kaua jaksan minäki!

Nomutta eihä ne oo ainoostaa ihmiset jotka on alinomaan vaarassa, vaan myös eläimet. Satuimpa tossa ykspäivänä kattomaa telkkaria ja sieltä tuli joku semmone eläinlääkäriohjelma. Et siinä oli kuvattu eläinlääkärin arkea ja mimmosia potilaita sinne sitte raijattiinkaa. Ni voivittu että. hahahaha voi saatana, siinä yks nuoripariskunta toi sinne lääkärille hiiren, jolla oli ripuli! Ja sit ku lääkäri sano, et kyllä tää ny taitaa tähä kuolla, ni siinä aikuine sälli pidätteli itkua. Siis voivittu HIIRI. Ja sit ne makso salettii monta sataa jostai penisiliineistä, et jos sitteki saatas se eläin selviämää. No eihä se selvinny. Ja sit siellä muutenki ihmiset tuo hoitoo jotai saatanan rottia. Hyi saatana, rotatha kuuluu kaatopaikalle ja navettaa, eikä johonki olohuoneen nurkkaa, tai kristussentää olkapäälle istumaa. 

Ja jos kohta monilla näyttää vähä hämärtyneen käsitys, et mitkä eläimet on lemmikkejä, ni myös esim. se että miten nää elikot selviää hengissä. Tai talven yli. Et tuolla taas näkee jo koiria, joilla on takki. Siis koiralla. Koirallaha on saatana soikoo karvat just sitä varte ettei sitä palelis. Tällä samalla logiikallaha sille Mustille pitää sit kesällä laitaa spiidot jalkaa ku se menee uimaa. Voi kristus miksei koirien anneta vaa olla koiria ja kaikenmaailman gekkojen elää just siellä mihi ne kuuluu. Eli jossai omissa ojissaa ja tunkioillaa.

Nomutta, ku kerra koiralla on takki, ni se on merkki siitä että talviha se sieltä tulee. Ja ensviikolla skiiekspo tottatosiaan. Jos satut paikalle, nii poikkeeha Rossarin osastolla. terve!

Noniin, hahahah pääsinki tossa joku aika sitte taas väläyttelemää taitojani. Tällä kertaa lajina oli kaakunleivonta ja siinä oonki tottakai iha saatanan kova! Edelliskerran leivoin jotai kakun tapasta muistaakseni joskus toissa kesänä. Ja sitä ennen pari vuotta aiemmi. Eli tämmöne kerran parissa vuodessa on iha oiva tahti siihe leivontaa, sano. Ja koska oon nii perkeleen taitava leipuri, aattelinki jakaa tän mahtavan luomisprosessin nyt lukijoiden kanssa. Ku näissä kaikissa leivontablogeissaha kerta päivään päivittyy, ku "eile teki mieli jotai makeeta ja päätin sit pikasee pyöräyttää tämmöse prinsessa-kaakun, joho tursotin voivittu sen seittemällä tusertimella koristuskermavaahtoo ja askartelin joutessani marsipaanista siihe linnan, prinssin, hepoisen ja vielä sen lopunki valtakunnan". Ni jos iha noi normaali ihmine alkaa leipoo, ni ei se saatana iha silkkaa satua ole. Vaan yhtä tuonelan painajaista. Otetaampa ote. 

Eli ku kakun leipomine alkaa, ni ekana tietty otetaa esille intterkuukle ja aletaa ettimää et mitäs helvettiä siihe taikinaa piti laittaa. Sit ku eri ohjeista on iteroinu sen ittelle sopivan ohjeen (jota nyt ei loppupeleissä luonnollisestikkaa noudateta iha pilkullee, ku kuitenki puuttuu erinäisiä ainesosia), ni sitte eiku kauppaa hakemaa niitä aineksia (ks. edellinen) ja luomistyöhö! 

Kakkun teossa ei sit piisaa et saa sen taikinan loihdittua sinnepäi, vaa se taikina pitäs vielä kipata johonki somaan kakkufatii et voi laittaa sen uunii. No ihanku mulla olis jotai kakkuvuokaa. Mutta oha sentää erinäisiä astioita, joissa valmistuu makarooniloodat ja sensemmoset, ni eiku sinne vaa ja lämpöö kohti. Kyllä se suorakaidekakkuki maistuu ku tarpeeks nälkä o.

No sitte ku kakku on saatu uunista ulos, alkaaki se toinen kiperä kierros. Se pitäs nimittäi jotenki aistikkaasti täyttää ja päällystää. Tässä tehtävässä edesauttaa, jos osaa hahmottaa kumpi puoli aikaansaannoksesta on pohja ja kumpi kansi. Itse keksin tän vasta seuraavana yönä, mutta voiha sitä sit aina latoa suuhu vaikka väärinpäi jos ei muute maistu. Oon myös karvaasti oppinu, et kaakkua on hyvä jotenki kastella ennen täyttämistä, ni ei juutu puolikurkkuu. Ja taas alkaa varustelukilpa, voivittu niitä pensselitä joita talosta löytyy on käytetty lähinnä maalaamisee ja vois kuvitella et ne ei oo ne ykkösparhaat siihe kostukkeen sutimisee. No jälleen keinot on sallittu, joten kyllähä sitä märkää lopulta siihe kaakun pintaa saatii. Ja jos kohta siinä määrin, et siinä vaiheessa ku se taideteos piti kasata, ni se kansi hajos voisaatana varmaa 18 osaan. Siinäpä sitte kokosin palapeliä loppu illan ja ihailin itteeni.

Nomutta, eiku leivonnat yöks jääkaappii ja aamulla suklaatia pintaa. Sehä on nimittäi parasta, et vaikka kuinka kakku menis iha päi vittua, ni kaiken voi aina pelastaa kaatamalla tarpeeks suklaatia sen päälle! Ja kun oon tämmöne sokerileipuri numero yks ja muutenki oi niin taiteelline, ni koristelin tän juhla-aikaansaannoksen tyylikkäillä kirjaimilla. Kas tässä lopputulos:

hahaha eikös ole mahtavan hieno! Huomatkaa silkkisen sileä pinta sekä tyylikkäät tursotukset ylt'ympäri. Aattelinki jo, et jos ura ei oikei lyö tulta tekniikan ja busineksen saralla, ni voin myös ryhtyy leipuriks! hahaha

No mutta sitten paluu turvallisempii aihepiireihi. Onneks tuossa männäviikonloppuna oliki vallan mainioita syyspäiviä, aurinko paisto ja sillälailla. Ni johan sitä taas innostu ulkoilusta tuossa lähimaastoissa.

Illaks onki sitte luvattu lunta, joten pitää varmaa kohta alkaa voitelemaa suksia. Ai saatana että voiski jo talvi tulla, oon iha valmis! Noniin heihei.

Juu, joskus tossa jo kerkesin manata sitä saatanan touhotusta sen sikainfluenssan kanssa. No eilenhä oli jo lehessä uutine, että tän maailman ravistavan skandaali-epidemian suhteen ollaan Suomessa jo siirrytty laantuma, vai mihinlie taantuma-vaiheeseen. Et yhteensä Suomessa on tähä mennessä tullu pöyristyttävät 300 tartuntaa, mutta nyt viikossa jo selkeesti vähempi ku vaikka tuossa elokuussa oli. Hahahah voivittu että. Siis kolmesataa. Ja samaisen uutisen mukaan ne valtion tilaamat 5 miljoonaa sikarokotetta on iha tuotapikaa saapumassa maaha. Ku Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2008 lopussa 5 326 000 asukasta, ni voin heti helpottaa tätä valintaa et kuka jää ilman, ilmottautumalla niiden joukkoon jotka ei todellakaan kyseistä rokotusta aio ottaa. Voi saatana sentää, että pitää. 

Sitä paitsi tää sikatorjunta on muutenki menny nii naurettavuuksii, et nykyää käsidesi-pötilöt löytyy nii kuntosalilta ku Siwan kassalta. Ja yliopiston vessassaki on ohjeet mite kädet pestää, ettei vaa tartu! Kas kun ei neuvota, miten vessa vedetää. Ja kakka pyyhitää. Entäs jos vaa sidotaa kädet selän taa ja teippi suun etee, ni ei vaa kellekkää tartu! Sitä paitsi jos mää alkasin nyt jollai tuonelan desinfiointiaineella lotraamaa, ni salettii saisin jonku tartunnan, ku elimistö järkyttyis. Alotin jo joskus teini-iässä elimistön sisäänajon mahdollista ydinlaskeumaa varten. Tää onnistuu helposti siten, että ei pese, eikä kuori hedelmiä ja vihanneksia (jos nyt poisluetaan appelsiinit ja panaanit ja sensemmoset) ennen syömistä. Jo vain elimistön oma pakteerikanta alkaa olla siinä iskussa, että vaikka uraania syöttäs, ni kakka vaan luistais! Suosittelen muillekki. Sitä paitsi esim. perunan ja omenan kuoretha on se paras kohta koko eineksessä.

Noniin, sitten musiikkiin. Kuuntelin tuossa juostessani hieman rokmusiikkia. Kesäsin nyt ei tietenkää pidä mitää iipodeja lenkillä kantaa (ku linnut laulaa ja kärpäset surisee ja sillälailla), mutta syksyllä ja talvella se nyt menettelee, kun on muuten nii ankeeta. No niillä korvanapeillaha tunnetusti kuulee asiat vähä tarkemmin ku kotikaiuttimista. No teimpä mielenkiintosen havainnon: Kotiteollisuuden Piru Irti piisihän on loistava yhdistelmä orkesterin omaa soittoa Veri valuu maahan ja CMX:n Nainen tanssii tangoa. Hahaha, mahtavaa. No mutta tästä tuliki mieleen, että juostessaha on aina hyvä kuunnella musiikkia joka auttaa pistämään sitä tossua toisen eteen, etenki siinä vaiheessa kun alkaa väsyttämää, tulee ylämäki tai pitää ottaa loppukiri. Tähän hetkeen oon tähä mennessä löytäny yhen ainoon sopivan piisin ja se on tietenki Kotiteollisuuden ikivanha Kielletyn puun hedelmä. Voi parhautta!

Sitten voisin vielä kertoa mikä pikkuisen vaan vituittaa. Ku nykyää keskustellaa et paljo saa ajaa ylinopeutta enneku saa sakot. Ni joka paikassa, jopa Hesarissa, puhutaa näistä "kolmen kilometrin ylinopeuksista". Voi saatana sentää, nopeutta ei oo ennenkää mitattu kilometreissä, eikä mitata vieläkää. Sama ku nää saatanan mäkiloikka-kommentaattorit, jotka analysoi niitä 96 kilometrin vauhteja nokalla. Ku oli kaks kilometriä vähempi ku ekalla kierroksella. Ja tähä samaa taliaivojen sakkii menee kaikki muutki tuunarit, jotka kehuu autojensa väännön olevan ainaki miljoona nyyttöniä. Voi saatana että, vääntöä (eli momenttia) mitataan yksiköllä voima kertaa vipuvarren pituus. Ja sit vielä kaikissa saatanan laihutus ja fitneslehissä kirjotellaa kuinka monta kaloria joku jumppa kuluttaa ja monta kaloria suklaatissa on (ja kuinka monta tuntia sillä stepperillä sitte pitää jaksaa polkee että saa sen patukan kulutettua!!!). Voivittu, jos ei ymmärrä yksiköitä, ni voiko sitte kirjottaa vaikka jostai muusta. Kyse on kuitenki kilokaloreista, et se 500 kalorin suklaapatukka ei nyt oo sen suurempi mittakaavaerhe, kun että kehua Jyväskylästä olevan 300 metriä Helsinkiin, tai mun elopainon olevan 70 000 kg. Tärkeintähä on, että voi käyttää näitä trendikkäitä mittayksiköitä, jotka kuulostaa fiiniltä.

No mutta. Lopuksi vuoden paras uutinen kaikille Norrønan ystäville! Ei muute oo enää ku reipas kuukausi ku kyseisen merkin takkia ja housua SAA SUOMESTA! Voi jeejeejee! Kauppa aukee kohta, stay tuned!

Hah, juu valmistuimpa sitte taas. Ja täytyy myöntää että olo oli etenki todistusta saadessa melkosenlailla juhlava! hahaha voivittu sentää taas että noi humanistit osaa laittaa pöydän koreeks. Hervannasta ku valmistu, ni siellä oli koulun juhlasalissa virallisuudet, jossa reksi kultakäädyt kaulassa ojens todistukset itse kullekki. Todistukset oli kahella kielellä ja sujautettuna nahkakansioon, kepardin nahkaa ainaki. Ja jokanen sai vielä oikei henk.koht. kättentaputukset ja kaikki. Ja TEK tarjos skumppanjaa ja kahvia ja pullaa, ni oli nii komeeta. 

Ni kävimpä tänää hakemassa nää kauppatieteen paperit tuolta tiedekunnan sihteerin kopista. Tarjolla oli todistus tasan suomeks (vaikka koulutusohjelma oli englannin kieline) aseteltuna aistikkaaseen läpinäkyvää muovitaskuu. Ja todistuksee oli joku askartelija oikei leikannu ja liimannu jonku vitun tähden, jossa on ilmeisesti joku oppilaitoksen vaakuna. hahahahaha. Kahvit sain keittää iha ite tässä kotosalla ja pullaki on loppu. hahaha voi mahtavuutta!

No mutta sitte tuliki tuolla pyörällä ajellessa mielee, ku vastaan tuli joku sälli joka kanniskeli kainalossaa jotai saatanan H&M laatikkoa. Oli vissii oikei tilannu koko syksyn uudet muotikuosit ittellee. Ni kysymys, että eikö ihmisiä yhtää hävetä kulkea HM-muovikassin tai ylipäätää niitte vaatteitten kanssa julkisesti? Jos mulla olis HM-muovipussi voisin ehkä käyttää sitä roskapussina. Mut senki joutus viemää keräysastiaa pimeellä, ettei kukaa vaa näkis. 

Nii siis piti sanomani tästä muodikkuudesta, että aina välillä huvitan itteäni lueskelemalla yltiötrendikkäitä muotiblogeja, joita pitää nää (omasta mielestää) muodin aallonharjalla ratsastavat yksilöt. Ni ahahahhaha voivittu, miten kukaa joka on omasta mielestää erinomaisen perehtyny tähä muotiasiaa voi ostaa ja käyttää HM-vaatteita? Ei saatana. Kaikilla 14-25 vuotiailla nuorilla naisillaha on just samanlaiset kuteet yllä. Ni mitä vittua sitä sitte tarvii vielä eriksee esitellä jossai blogissa. Ja kaikenlisäks jos nyt sattuu omistamaan yhtään itsekunnioitusta, niin ymmärtää kiertää tuollaset paskarättikaupat aika kaukaa. Ja esitellä vaikka sen sijaan jotain vaateparsia, joissa on jotain esittelemistä. Tää HM-muotiblogausha on yhtä nerokasta ku jotku eineksii perustuvat ruokablogit ja suklaan syöntiin keskittyvät laihutusplogit.

Nomutta kun en muodista mitää ymmärrä, ni voinki sen sijaa keskittyä urheiluaiheisii. Tuli tuossa männäviikolla ajeltua useempiki pitkä maastopyörälenkki ja sieltä polun varresta osu silmää kanttarelleja. Ni pitäähä ne ottaa mukaa ja tätä varten onki vallan kätevää ku juomarepussa on sivutasku työkaluille, ni sinnehä ne sienet on hyvä sulloa! Sitte piti vaa varoo loppumatka ettei kaadu ainakaa selällee. Kävin myös vierailulla mummolan lihapulla-apajilla ja siellä poikkesin paikallisille iltarasteille. Ja kappas, taas tuli matkalla vastaa tsantterelli-aarre ja eihä niitä tietenkää sinne voinu jättää. Tällä kertaa kantolaukkuna toimi kätevästi karttamuovi. Ja kävin toki myös mummon kanssa ämpäri kourassa sienimettällä, se jos mikä oli mahtavaa! Kauan eläköön keräilytalous.

Ainiin, olin myös kotiteollisuuden keikalla tuossa taannoin. Tällä kertaa oltii oikein voivittu jotai vippejä ja semmosessa loossissa, missä saattoi mököttää ja kattoa keikkaa lavan sivulta käsin. Se jos mikä on ilmeisen hienoa! Täytyy sanoa et rok-meininki oli aavistuksen parempi siellä rahvaan seassa. No mutta keikka oli kova. Jos kohta en tuntenu Ukonhaudan piisejä, kun en oo jostain syystä kuunnellut levyä ennen lainkaa. Asiaan tehtiin nopea korjaus ja nyt lenkkitoverina on iki-ihana Hynynen. Iih ja ooh.

Nonii hei sitte vaan

t. DI, KTM kispe (hah hah haa)