Pontsorno! Taidankin nyt kertoa matkailusta! 

Kun edellisjaksossa kuvailtu Cortinan kisa oli kisattu, niin siinä oli ohjelmassa vielä viitisen päivää silkkaa vetelehtimistä Italiassa. Ja siellä Cortinassaha oli oikein hyvä olla, kelit hyvin passelit. Ni eiku sitte pitiki lähtee etelämmäs Italian saapasta loppuajaks ja siellähä oli nii saatanan kuuma, ettei mistää meinannu tulla yhtikäs mitää. 

No sain kuitennii syyä aprikoosia suoraan puusta. Ja sekös on mahtavaa! 

Olisha siellä voinu myös mennä vaikka mereen polskuttelemaa päivät pitkät, mut kisassa telottu polvi ja kyynärpää oli nii saatanan kipeet ja sen verran herkässä räjähdystilassa siinä kuumuudessa, et katoin paremmaks pysytellä kuivalla maalla. Eli siinäpä sitte vaa istuskelin varjossa, tai ilmastoidussa kuppilassa kaiket päivät. Ja join kahvia ja söin jäätelöö. Hahahaa.

No sitte ennen kotimatkaa oli vielä yks yö Milanossa ja aateltii, et sitähä vois mennä vaikka sinne maailman näyttelyy! Ja joo, sitä määki ihmettelin, et mikä saatanan näyttely se semmone on. No määpä kerron! Ensinnäki sinne näyttelyalueelle (joka on auki tyyliin puoli vuotta) maksaa päivälippu jotai neljäkymppiä. Mut iltaysin jälkee pääsee vitosella, ku suurin osa näyttelystä on ilmeisestikin suljettu. Mut ei siellä iha yksin tartte iltasellakaa olla, voisaatana siellä oli varmaa kolmesataa tuhatta muutaki maailmasta kiinnostunutta.

Alue on kuitenki sen verran valtava, et kyllä sinne mahtu iha hyvi. No mitä siellä sitte oli? Ni eri maat siellä esitteli itteään. 
Ja ei ollu tosiaa iha hirveesti lähetty kikkailemaa, saati ottamaa riskejä sen imagon luomisen kanssa. Hahahah voivittu siellä oli joka ikisellä maalla ne kliseisimmät ja stereotypisimmät (onks toi sana?) jutut esillä, et jos Suomella olis ollu ständi, ni siellä olis ollu ruisleipää ja Juha Mieto. Esim tämmöisiä kekseliäitä osastoja siellä oli:

• Kenia: no meillä on noita kovia juoksijoita ja kahvia
• Puola: me juuaa votkaa ja sit meillä on noita mäkimiehiä
• Hollanti: meillä on hauskinta, me juuaan kaljaa ja sit syyä jotai grilliherkkuja puukengät jalassa
• Bahrain: no meillä on tämmösiä hienoja valkosia kivitaloja ja sheikki tepastelee valkeassa asussaan vastaan
• Meksiko: meillä soi hauska salsamusiikki ja paistellaa taco-herkkuja grillissä
• Kazakstan/Uzbekistan/mikälie-stan: me ei olla suinkaa mikää takapajula, vaan tämän vuosituhannen maa ja meillä on jotai aivan vitun kreisiä hippulaa ja vinkulaa täällä osastolla, josta kukaa ei oikei saa kiinni

Hahaa, kylläpä siinä sitte tosiaa oliki rahalla vastinetta. Jaksoin kävellä ehkä puolivälii sitä aluetta ja aikaa meni siihenki monta tuntia. Suosittelen! hahahaa

Sitte onneks pääsin takas kotio. Ja Jyväskylässähä on hyvä olla, totta tosiaan! Aloin siinä sitte vähä taas ujosti kokeilemaa josko sitä olis jo vähä toipunu siitä Cortinan koitoksesta, mut ei se iha yhessä yössä, eikä yksillä päiväunilla tosiaa käyny. Mut kun en kerran jaksanu juosta, ni otinki ohjelmaa maastoajon ja kyykkytreenit. Sillähän se olo vertyy! 
Ja hiljallee olo alko olla taas voiton puolella ja jaksan taas vähä juostakin, hiphei.

No mutta eihä ne kesän matkailut suinkaa siihe Italiaan loppunu. Vaa sitte pitiki taas pakata Suomen liput laukkuu ja lähtee lentoasemalle. Tällä kertaa suuntana oli Franskan maa, jossa viime viikolla ajettii Tour de Francen viimeset vuorietapit Alppien reunalla. Ja siellä kyllä ihan joka kylä, josta tuurin reitti kulkee, ottaa asiasta ilon irti. Kaiken maailman koristelua oli laitettu ja tunnelma kohillaa. Ja joka ikisen ravintolan asiakaskunnasta noin 90 % oli pukeutunu maantiepyöräilyasuun. 

Itsehän edustan sitä kymmentä prosenttia, jolla on samat kesäkengät jalassa toukokuusta syyskuuhun.

Viime vuoden tourin reissusta oppineena majotus oli tällä kertaa varattu aivan tapahtumien ytimestä, Saint Jean de Mauriennen kulmilta. Ja ensmäisenä penkkiurheilupäivänä kisareitti kulki aivan majatalon oven eestä! Kyllähän se oli mahtavaa kattoa suoraa lähetystä telkkarista ja sitku alko oma kylä lähestyä, ni eiku vaa ponkasi ovesta ulos tien vartee huiskuttamaa!

Osaan kolme sanaa ranskaa: Allez Allez Allez!

Seuraavina päivinä siirryttiinki sitte seuraamaan kisaa ylemmäs vuorille. Ja siellä oli kyllä mahtavaa!

Onneks kerkesin käyä myös juoksemassa vähän pitemmän kaavan lenkkejä aamusin, ni tuli sekä kestävyys- että penkkiurheilut hoiettua! Lauantaina oli tourin viimenen vuorietappi ja nousu Col du Glandonin laelle. Ja voi herran pieksut millaset maisemat siellä oli! Kyllä kelpas laukata pitkin nummia, polkijoita ootellessa!

Ja tulihan ne pyöräilijätki sieltä sitte! Ai jumalauta millasta vauhtia ne iskee, alamäessä vauhti usein yli satasta.

Sitte eiku kotiin päin! Lennolla siihe mun vieree, onneks käytävän toiselle puolen, osu keski-ikänen aasialaisnainen, joka oli keksiny et aika sujuu sukkelasti lennolla, kun pelaa jotain hauskaa peliä pädiltä. No en oo mikää peliekspertti, mut epäilisin et on olemassa semmosiaki pelejä, joita pelataa sillei hienovarasesti etusormella tökkimällä. Ni eiku lentokoneessaha toimii parhaiten joku saatanan tennispeli! Voi vittu tää nainen huito ja huiski sillä käytävänpuoleisella tennisormellaa sitä ruutua ku mikäki Martina Navratilova. Ja voi saatana, se peli kesti todella monta erää.

Nonii sen pituinen se! Ulkomaan matkailut on tältä kesältä nyt matkailu, mutta onneks matka jatkuu kotimaassa. Ensviikolla sitte jo Pyhälle Tunturimaratooniin, hiphej! Ja sitä ennen kisataan vielä pyöräsuunnistuksen suomenherruuksista. UUjee!

t. kisperi