Ai kuinka mua vituttaakaan tämmönen nykyajan vaihtoehto, että aiotko osallistua johonki, mihin sut on kutsuttu. Ni ehkä. Voi vittu: ehkä! Vaihtoehdothan on kyllä, tai ei. Jumalauta jos aikuine ihmine ei osaa etukätee päättää ja ilmottaa, et aikookse nyt tulla sinne pikkujouluihi, tai iha mihi tahansa, ni on se ny saatana. Jos joku vastaa ”ehkä” ni se tarkottaa suomeks ”ei mua kiinnosta noi sun hipat iha hirveesti, eli saatan tulla, jos en satu keksimää just sitä enne jotai tähdellisempää tekemistä, tai jotai paskaa tekosyytä”. Ja toisinpäi, jos joku vastaa ”ehkä” pitäis myös ymmärtää, että vastalahjaks se tarkottaa ”joo, ei todellakaa tarvi tulla, enkä salettii aio pyytää sua yhtää mihinkää enää jatkossa. Ja sitä paitsi mua ei kiinnosta ne sun paskat tekosyyt, miks et sit viittiny tulla”.

 

No se tuli selväks, sitte siirrytään mun reisiin. Taisin tossa vähä moitiskella, ku ei oikei juoksu (tai mikää muukaa) kulje. No viime viikolla aattelin ryhtyä taas toimee ja meninki lauantaina osallistumaa elämäni ekaa kertaa crossfit-sessioon. Tosin oonhan mä joskus ennenki tehny kuntopiiriä lentävillä vaihoilla, mut ohan se ny hieman päheempää kutsua sitä touhua crossfitiks (ja jotkut haluaa myös maksaa siitä hyvästä 128€ /kk).

No niin. Ja pohjustuksena kerrottakoon, et vaikka mulla aikamoiset reidet onki, ni kyykkäämisessä oon aika syvältä. Ohjelmanumerona oli seuraavanlainen:

50 x syväkyykky
Juoksu 250 m, 9kg pallo kainalossa
40 x kahvakuula-heilautus pään yli
Juoksu 250 m
30 x vatsalihasliike
Juoksu 250 m
20 x leuanveto
10 x yleisliike (punnerrus + kyykkyhyppy, jota tietyissä piireissä kutsutaan burbeeksi)

Ja aikaa katottii kellosta ja vauhdikkain oli nopein.

Ja jos palataan siihen pohjustukseen ja sitten vilkastaan tuo eka liike ja vaikka siihe perää toi kolmas liike, ni lopputulemana oli hieman hapoilla olevat reidet. Ja vaikka oon ehkä joskus ennenki käyny kyykyssä, tai jopa ollu kerran hieman hapoillaki jalat, ni tää elämys oli hieman toisenlaine.

Sunnuntai-aamusta kun heräsin ja aloin taivaltamaan rappuja kartanon alakertaan, niin huomasin reisien muuttuneen puujaloiks. No aattelin, et hieman jäykille jaloille varmaa tekee vaa hyvää, ku käyn vähä juoksemassa. Reippaan parin tunnin juoksun jälkeen jalkoihi koski niin saatanasti, että ei ehkä koskaa. Ja piti mennä makaamaan sohvalle loppuehtooks. No sitten tuli maanantai-aamu ja voi hyvä helvetti. Heräsin jo yölläki pari kertaa siihe, että reisiä poltti. Ja nyt se jomotus oli noussu vielä uusiin sfääreihin. Voi saatana että sattu joka askelma nii paljo, et meinas tulla itku.
No aattelin, et sillä se lähtee, millä on tulluki! Ja lähin salille hieman harrastamaan.

No sanotaan näin, ettei se iha lähteny silläkää. Nyt on perjantai ja on eka päivä kun pystyy jo kävelee normaaliaskeleella. Kyykkyyn en uskalla vieläkää ja kakkelilleki istahtamine on melkone suoritus edellee.

Eli kispen testausosiossa crossfit: suosittelen! <3

Nyt pitää lähtee skiexpoon, kun kerran pääkonttorilla ollaan.

moi