Oooh, ootteko kattonu yleisurheilun MM-kisoja. Suomen joukkueen selkeesti kovimman suorituksen on kyllä pistäny Petra Manner. Jumalauta nainenha puhuu kaikkia kieliä tosta vaa ja kaikenlisäks puhuu vielä iha järkeviä! Meinas jo tulla huoli, kun Suomis Tapsa ei päässykää selostamaa, et kukas nyt hoitaa kentänreunalla haastattelut kaikkien eurooppalaisten kielten lisäks myös kurkkunaksuttelulla. Mutta ei siis hätää, Petra hoitaa! Antaispa joku vielä Petralle vähä ruokaa, sen verran kapokseks on naisen käs'varret käyny.

No sitten kotimaan kamaralle. Ja tarkemmin ottaen Vaajakoskelle. Istuttelin tossa keväällä iha tohkeissani pihan täytee kaikkia kukansiemeniä, et nyt alkaa semmone kukkaloisto että pois alta! Ni hahaha, arvatkaa vaa miten siinäki kävi. Käsi notkolla rehasin niille vettä, laitoin lannotetta ja kauniisti pyytelin, ni ei saatanasoikoo yhtä ainutta kukkaa! No laitoin myös potaattia ja kurkkua tulemaa. Ja ne ymmärsin jättää luonnon armoille. Ja jummijammi, voiko ihmine enää onnellisempi olla, ku ikiomasta kurkusta!

No kävin myös tuossa viikonloppuna kauden pääkarkeloissa, eli suunnistuksen piirinmestaruuskisoissa. Meillähä on täällä Keski-Suomessa lähtöviivalla usein myös MM-mitalisteja, joten voi helposti myös mittauttaa sen oman eronsa sinne terävimpään osastoon. Ja helpostihan se tuli mitattua. Seittemällä kilsalla 16 minuuttia pois ja meikäpojan kaulaan ripustettais piirinmestaruus pronssin sijaan maailmanmestaruuskisoissa mitaleita!

Sunnuntaina juostiin sitten vielä oikein viestiä, että mikäs seura se tämän tienoon paras onkaan. Ja jostainhan se on kuntoilijankin elämyksensä saatava, ni onhan se kerrassaan mahtava hetki, kun tietää, et nyt mää muuten karkasin ja johan tätä viestiä! Ja se kuumotus et ehtiikö ekana myös vaihtoo (luonnollisestikaa en, kun en meinannu löytää niinkin haastavaa maastokohdetta kun metsäautotietä.. kröhöm).

No siitä viis. Lomahan loppu ja paluu arkeen on koittanu. Onneks joku sentään vielä muistaa, miten tsillaillaan!

moi