Moi,

nyt kun on taas (blogeista päätellen) ollu kaikkia vekkuleita naisten kymppejä ja muita kreisejä tapahtumia, joissa nais-ihmiset (taino miksei mies-ihmisetki!) on käyny ylittämässä itsensä juoksemalla yhtäsoittoo peräti kymmenen kilsaa. Ja sitte ollaa iha pakahtumaisillaa siihen onneen, että siis mä jaksoin sen! Ja melkei ehin alle tuntiin! (jos nyt ihan totta puhutaan, niin se on oikeesti säälittävää, jos aikuinen ihminen ei pysty juoksemaa kymppiä alle tuntii). Kyllä jokaisen liikuntakykysen ihmisen pitäs pitää ittestään sen verran huolta, että pystyy kipasemaan matkan ihan millon vaa. En kyllä pahempaa kohtaloa ittelleni keksi (paitsi se että olisin alle 170 senttine!) ku että en jaksais juosta.

No vielä paskempi selitys kun että emmää jaksa juosta, on tää varsin yleinen: emmää ehi juosta. Haha voivittu, iha yhtä paljo aikaa joka iikalla on viikon aikana. Et jos tuntuu aikataulut vähä kireeltä, ni kandeisko vähä suunnitella etukätee, et missä välissä ehtii. Et jos päivällä ei ehi, ni herää aikasemmi. Ja jos keskiviikkona ei ehi, käy tiistaina.

No se kävi selväks ja kun viime viikko oliki kevään KIHU-testissä viimene ja se kaikkein kovin. Ni voidaanki taas käydä oikei seikkaperäsesti läpi, miten sinne lenkille ehtii iha hyvi.

Maanantaina oli ohjelmassa toipumista viikonlopun pyöräretkestä. Aamutuimaan kävin vähä nostelemassa punnuksia ja ajoin keskustaan jääneen fillarin kotio.

Tiistaina alko taas tapahtumaa. Aamuseiskalta kävin hölkkäilemässä lintukonsertissa vajaan tunnin ja ehtoommalla oli sitte oikei Jukola-treenit. Yks Jyväskylän perseimmistä suunnistusmaastoista on tuolla Ladun majalla ja siellähä sitte on hyvä treenailla tulevaa kesänyön tähtihetkee varten. Yhteislähöllä maastoon kirmas toistasataa innokasta ja meno oliki sen mukasta. Ja pitihä siellä juosta henkensä kaupalla, ettei vaa putoo letkoista (saati häviä isälleen, joka ranne kipsissä siellä viuhto menemää... kauas ei omena pudonnu, sano!). No aika kova treeni tuli nelistettyä ja ilmeisesti sijoituskin oli ihan kohtuulline. Illalla oliki sitte aivan saatanan karsee olo, josta voi päätellä rasitustason olleen ainaki riittävä.

Keskiviikko aamulla kävin taas vähä salilla. Vieläki leuan- ja maastaveto kangertelee ja tuottaa silmäkulmaan tippoja. Mutta eikai auta kun rimpuilla. Illalla sitte kävin vähä hölkkäilemässä lähimaastoissa, josko tokenisin edellispäivän keulimisesta.

Torstaina palattiin taas kestävyysharjottelun pariin. Aamutuimaan puuroa suuhu ja sitte suorin vartaloin pitkälle lenkuralle. Pari tuntia kun jolkottelee pitkin lähimettiä varsin miellyttävässä aamun viileydessä, ni silti ehtii avaamaan konttorin ennen kehä III:n sisäpuolen kollegoita. Ja illalla ehti sitte käyä juoksemassa testilenkin ja rautakaupassa ostamassa tarvikkeet portaisiin.

Perjantaina piti lähtee koko päiväks isolle kirkolle hoitelemaa pisneksiä. Eiku klo 5:40 fillarilla hameen helmat hulmuten kohti juna-asemaa ja illalla sitte ysin maissa matka toiseen suuntaa. Kätevästi oli rappusetki valmistunu sillä välin!

Lauantaina olo olikin iha perseestä ja aamupäivä meni pääosin ootellen, et joskohan sitä vielä sais lenkkarit jalkaansa. Lopulta ne sitte sain ja tulikin pingottua varsin onnistunu 4 x 10 min vetoharjotus. Sen jälkee tosin voimat loppu totaalisesti ja sitimarkettii piti mennä semmosta katkokävelyä ja siellä meniki loppuehtoo. Olis ehkä voinu syyä vähä enempi.

Sunnuntaina aamulla olin taas ku uus mies ja aamupuuron jälkee eiku juomapullot Crescentin tarakalle ja suunta kohti maalaismaisemaa. Tällä kertaa pyöräretken reittinä oli Vuonteen kautta Vihtavuoreen. 47 kilsaa taittui melko jouhevasti kahessa ja puolessa tunnissa. Loppuillan istuin pihalla syömässä.

Yhteensä viikon aikana tehokasta peliaikaa kerty reipas 10 tuntia. Sen pitunen se!

PS: jos joku joukkue tarvii Jukolan avausosuudelle melkosen menijän, ni oon vielä joukkuetta vailla!