Koska vaatekaupoissa käynti ja voivittu shoppailu on aivan perseestä, niin tilaankin suurimman osan tarvittavista tamineista netistä. Nyt sitten kun kerran kesä jo koitti, ni piti vähä uutta kesägearia hankkia. Ja luonnollisestikin mun tilaamista vaatteista noin 97% on tarkotettu urheiluun. No katoin sitte, että juu tuommosen hienon urheilupaian tarvinki, missä ei oo hihoja, ni ei sitte tuu nii saatanan tukalat oltavatkaa. Ja sit ku se paita löys tiensä Vaajakoskelle, ni mitäs vittua. Siellä paian sisässä oli valmiiks rintsikat kiinni ommeltuna. MITÄ! Meinasko ne siellä kaupassa, et joo kispe on semmone polone, et eihä sillä kuitenkaa oo omasta takaa rintsikoita, ni pistetää sille tähä valmiiks. Voi vittu, pitää oikei ihmetellä, et kuka saatanan valopää on keksiny senki idean, et ommellaa valmiiks eri vaatteet kiinni toisiinsa? Et sama ku ostaa housut ni niihi on jo valmiiks ommeltu kalsarit. Ja sukat. Ja jos ostat henkselit, ni niissä on paita mukana.

Ja jos nyt palataa vielä siihe rintavarustelu asiaa, ni eka asia joka nuorille naisille opetetaa, on että hanki nyt jumalauta hyvät ja oikeen kokoset urheiluliivit ittelles. Ni kuinka todennäköstä että ne paidan mukaan mallatut liivit on kellekkää sopivat? Ni ei saatana yhtää kellekää.

No siitä urheilupaidasta tuliki mielee (ku on mulla onneks sit semmosia normipaitoja, joihin voi ite päättää sen lisävarustelun), ni oonpa nyt käyny tuolla kuntoilusalilla elvyttämässä kadonnutta lihaskuntoo. Voimaharjotteluun, etenki vapailla ja omilla painoilla, hieman lisää haastetta, ku toisesta kädestä puuttuu puristusvoima. Oonki sitonu vasurin semmosella nahkaremmillä joka tuonelan tankoo ja punnuksee kii. Sitte on hieno kiikkua siellä katon rajassa ranteen varassa. Ja se mikä tässä eniten särkee sydäntä on se, että yhtäkkiä en ookkaa enää vahva. Ai kristus se viiltää, ku mikää paino ei meinaa nousta ja voimat loppuu iha puun takaa. Tekis mieli siellä joka muuvin jälkee kovaan äänee selitellä, että emmää oikeesti oo näi saatanan heiveröine, joka ei mitää jaksa nostaa! (etenki ku ulkoselta habitukselta ny kuitenki oon enemmä raskaan sarjan osastoo, ku mikää nykymuodin mukane bikinifitness-kisuliini).

No kuten on hyvin tiedossa, tähänki vaivaa auttaa parhaite julkinen nillittämine, sen sijaa et teippaisin itteni sinne tankoo ja veivaisin niitä vähä enempi! Onneks juoksu on sentää alkanu taas kulkemaa, useemman viikon kyntämisen jälkee, varsin miellyttävästi. Viikonloppuna pitääki sitte taas lähtee suunnistuskisoihi koittamaa, miten se tanner oikei tömisee.

Lopuksi vielä katsaus todellisuuteen. Kun konsultilla on vähä kiire, ni ylläri että sukkahousut repee. Ja siinä nyt ei todellakaa oo ylimäärästä a) sukkispakettia, saati b) aikaa lähteä niitä hakemaa. Mut onneks tässäki voi luottaa urheiluvälineistö-kaapin sisältöö! Jos sukunimi olis Mäkäräinen, nii laittaisin tätä naamaani, mutta kun ei oo, ni kineesiotejpillä korjaamme sen!

moi