Moi,

kispen kartanolla kun on semmone tyylikäs mansardi, vai mikä saatanan mandariini, katto. Et kohtuu jyrkästi viettää reunoilta kohti tannerta. Ja semmosen katon maalaamine ei ehkä varsinaisesti kuulu konsultin ydinosaamiskenttään. Tai eikai se maalaamine nyt nii kovin haastava rasti olis, senku sutis vaa menemää, mut se katolla pysymine ja ylipäätää sinne pääsemine onki jo vähä kutkuttavampi osuus urakassa.

No tässähä oliki jo sitte joku maalausfirma haistellu markkinaraon ja oikei pimputtelivat, että nyt ku ollaa tässä teiän kujalla muutenki, ni voitasko tulla vilkasemaa teiän katon tilannetta. Et katsastetaa vähä tarvisko sille jotai tehä. Mitä muuten luulette, onkoha kartotuksen tulema usein, että joo, tähä on tosi hyvä, eipä tartte tehä mitää! Yllättävän kauan kuitenki kesti sitä meiän kujaa kurvailla, ohan se ainaki pari sataa metriä pitkä, mut lopulta jokus tunnin päästä sieltä joku paksukaine ohjasti autonsa pihaa. Ja olivatki oikei semmosen mestarimyyjän laittaneet matkaa, että kaupat tuli melkei siltä seisomalta. Ja ajattelinki jakaa iha muilleki mestarimyyjän –tittelistä kiinnostuneille vinkit, miten homma hoituu!

Enstöiksee siis ajetaa jonku pihalle, sitte tullaa autosta ulos siihe pihalle haahuilee ja ku talon väki tulee ulos ni huudetaa: oonkohan mää tullu oikeesee paikkaa! No mistä vitusta minä tiedän? Riippuu varmaa hieman siitä, et kuka sää oot ja mihi oot menossa.

No sitte saadaa selville että paikka lienee oikee, mut ihan turhahan mestarimyyjän on missää vaiheessa tuoda ilmi, et mistähän firmasta sitä ollaa. Ehei, kyllähä se käy sitte ilmi siitä lopuks rustatun tarjouksen reunastaki! Mutta tosiaa ku toisten ihmisten pihoille tullaa, ni viimeistää sillä saa pisteet kotii, ku talloo menemää ku mikäki saatanan satakolkytkilonen aurinkokuningas just istutetun hentosen nurtsin halki. Mennäämpä sitte kattomaa sitä teiän kattoa! Ja sitte askelletaa tertsille ja istuudutaan pöydän ääree, niinku kauanki odotettu kunniavieras. Mansikkakaakkuki olis varmaa maistunu.

Lopulta sitte, ku on tarpeeks kaikkea paskaa jauhettu ja aikaa tuhlattu, niin on aika piirustella papereihin se tarjous. Myyntistrategiana ilmeisestikin on, että ei se oo hölmö joka pyytää. Arvatkaapa paljon olis katon pesu ja maalaus maksanu? Ni kaheksan ja puol tonnia. Siis tonnia. Voi saatana, mää olisin siitä ehkä kaheksan ja puol sataa voinu maksaa, jos olisin ollu katon maalaajaa vailla. Voivittu meillä kävi just kaks remonttimiestä päivän puhkomassa seinää ja asentamassa uuen oven, ni se makso sen 800€. Montakoha viikkoo ne katonpesijät meinais siellä katolla pesiä?

 

Noniin, sitten voitaisiinkin vielä ottaa katsahdus viimeviikkoisiin urotekoihin. Sitä nyt en muista mitä lie alkuviikosta sainkaan aikaa, mutta perjantaina menin polskimaan! Olipa muten yllättävän vähän kylmää vettä järvessä. Kauhoin ainaki 4 vetoa, jota voidaan jo kunnon lenkinä ja ilman muuta heijjaheijjaan merkittävän arvoisena urheilusuorituksena pitää! Uimavalvojana toimi Onni, joka oli varsin haltioitunut tuosta leikkauksen jälkeisestä pelastusrenkaastaan! hhaha

No sitten lauantaina menin suunnistuskisoihin ja uskokaa tai älkää, ehdin maaliin toisena ja sain oikei pokaalin siitä hyvästä. Pokaalit on muuten ehkä nerokkainta, mitä jostain pikkukisoista kandee palkinnoks antaa, ne on niin hurjan hienoja ja niillä on kovin paljon käyttöä päivittäin!

Tuolla se kisperi pyyhältää!

No sitten sunnuntaina avasin kesän pyöräretkikauden. Kun oma hieno menopeli oli erinäisten logististen vaiheiden myötä Jyväskylän juna-asemalla parkissa, niin piti ottaa alle kakkosvaihtoehto. Tyylikäs, menneiden vuosien herrasmiesten, 3-vaiheinen kresentti! Kylläpä sillä kelpas polkea, tarakalle vaan kaks pulloo eväsvettä ja kohti Toivakkaa!

Menosuunnassa valitsin ns. itäisen reitin ja kylläpä keskisuomalaisessa maalaismaisemassa kelpas polkee. Tunnelma senkun parani ku tiestä loppu päällyste ja kyltti kerto soratien olevan kelirikkonen seuraavat 17,2 km, hahaha. No lopulta pääsin Toivakkaan ja sieltähän vanhaa nelostietä on sitte hyvä päästellä kohti kotia. Ja taas huomas yhden syyn lisää, miks ihmisen kandee asua Vaajakoskella.

Sinne on lyhempi matka!

Kotiin kerkesin ajassa kolme tuntia ja matkaa kerty 57 km. Sen jälkeen pitikin kiireesti alkaa leikkaamaan nurtsia, kun on uus leikkurikin! Sitte illan kruunas ruoka! Oonki ollu hyvin harmissani, ku Jyväskylässä ei saa mistää kunnon pitsaa. Semmoset lötköt karvakädet, tai jollai peltipurkin makusella tomaattisoosilla pilatut lättyset ei oikei houkuttele. Ni jumalauta, nyt saa. Ja vielä meiän pihalta! Nyt annankin kotikokkaajille kesäpitsaohjeen! Asettele plättynen foliolle, jonka oot öljynny ja sitte eiku 250 asteisee pihagrillii ja savvu nousemaa. Kyllä vaa maistu nii mahtavalle, että meinasin itkee onnesta!

Kesän toinen vinkki: hauskoina juhlakoristeina toimii lippusiiman ja tserpenttinin sijaan myös pyykkinarulla roikkuvat urheilutamineet!

Loppuun kerron vielä vitsin! Eilen luin Hesarin jotain viihdeosaa, jossa kerrottiin pitkistä naisista ja mistäs hiivastista sitä sitte löytää päälle pantavaa, jos on lähempänä 180 senttiä. Ni siinä oli oikei lueteltu kaikkia nettiputiikkeeja pitkille naisille sesn semmosta ja sitte että feispuukissa on semmone oma ryhmä: Pitkät naiset (yli 170 cm).  Hahaha voivittu, sataseitkyt senttiäkö se nyt on pitkän naisen merkki? Tähän astihan kaikki alle 170 senttiset on luokiteltu kääpiöiks. En ylipäätää ymmärrä miten kukaa voi olla nii lyhyt, eihä sillo yllä ees ottamaa takkia naulakosta, saati pitämää luistelusauvoja käsissää!

Noniin, moi!