Niin, Oslossa oli hirmu kivaa, niinkun aina Norjassa. Voi että. Taisin ostaa hieman paikallista suklaadia sekä mjyffinssejä! Ulkoilmagearin ostelu jäi vähän vähemmälle, mutta toki yhet pöksyt kuitennii!

Nomutta, kävin siis tosiaan kouluttamassa norjalaisia, et miten homma hoidetaan ja kun näitä kursseja on tullu nyt jonnin verran pidettyä, niin kurssi-aamuihin on muodostunu muutama vakiotriksi, jonka voisinki nyt jakaa just sun kanssa.

Triksi 1: Kun on koulutustilaisuus ni tietty on jakut ja frakit ja puvut ja pleiserit (voivittu, mikä niitte ero on?), että ollaa hirmu virallisia. Ja muutenki fiinejä. Eli siis tärkeintä tässä triksin valmistelussa on, että yläosana on jotain tummaa.
Sitte pujotetaan kaulaa joku pitemmän malliston ketju, joka yltää selkeesti rinnuksille asti. Ja sitte vaa mennä saapastellaa hotellin aamupalalle, otetaa lautaselline jukurttia ja mennää pöytää istumaa. Siihe pöydän ääree istutaa silläviisii et kumarrutaa samalla vähä etee, jollon se saatanan kaulassa roikkuva kettinki osuu sinne jukurttii ja sitte ilosesti aletaa syömää. Luonnollisesti se ketjusta rinnuksille tarttunu jukurtti huomataan puolen päivän aikaa, ku käyään luentotauolla vessassa.

Nomutta, eihä aina oo sitä pitkää rensseliä kaulassa, ni niinä aamuina otetaanki arsenaalista
Triksi 2: Laita tukka jotenki poninhännälle tai sillä viisii. Ja sitte ku oot hienosti selviyty aamupalalta ilman roiskeita ni käväse vielä pesemässä legot. Ja sitte siinä vaiheessa ku oot sylkeny sen vaahdon sinne altaasee ja kumarrut juomaa hanasta vettä, ni yllättäen se poninhännän pää osuu myös sinne vaahtoo. Sitte vaa nouset reippaasti ylös ja kuten triksissä 1, huomaa se olkapäällä oleva osuma mieluiten vasta päivän päätteeks.

Täytyy oikei kehua, et oon onnistunu näissä molemmissa trikseissä jo useesti. Harmi vaa että ku temput alkaa käyä tutuiks, ni sen valkonen raanun tulee pyyhkineeks samantein. No yhtä lystikästä joka tapauksessa, joka kerta!

Juu sitten kotimaan aiheisii. Kävin viime viikonloppuna Savossa ja kävimpä oikei hevoisratsastamassa. Tosin ne tais olla poneja, mutta yhtäkaikki. Siellä sitte mennä kiipeiltii pitki Tahkon rinteitä ja ponilla tais tulla vähä hikiki. No mutta, siinä kyydissä istuskellessa ehti mietiskellä kaikenlaista tärkeetä, kuten että miten saatanassa kukaa jaksaa ratsastella päivät pitkät? Ei ollu ihan yks kerta kun kävi mielessä, et olispa hauskempaa tästäki kohasta ajaa fillarilla tai juosta. No onneks sitte tultiinki takasi täyttä laukkaa, ni se oli hauskaa. Tallilla sitte odotti ihka oikee villisika! Tosin ei se ollu kovin villi, vaan iha lauhkee seurasika. Tästä siasta pitiki kertoo, et ku se sika, nimeltänsä Erkki, sekä veljensä Pentti oli joskus 10 vuotta sitte saatu lahjana (tästä ehkä nokkelimmat osaa päätelläkin, että kukahan se synttärisankari oli) ja sitte ne sikaveljekset oli yhessä aina vaan elelly. Ni sitte se Pentti oli pari viikkoa sitte kuollu! Ni siitä oli Erkki tullu nii surulliseks, että se oli itkeny monta päivää! En sitte tiedä miten siat itkee, mut ilmeisen surullinen oli kaveri ollu. Voi että.

Nomutta, nyt onki perjantai ja huomenna tavanmukaan lauantai. Kerkesin jo ilakoida että kisakausi päätty, mut pitäähä seuran cuppia vielä juosta. Matkaa onki sitte huomenna edessä aivan saatanasti. Saapa nähdä ehinkö alle kolmeen tuntii maaliin. Onneks pesupaikkana on sitte kisapaikan ohi virtaava puro, ni voi käydä siellä maaliin päästyään polskuttelemassa. Heihei vaan!