Hahahah voi kristus taas että. Nyt kun naapurissa sitten mennää naimisii, ni voi minkä saatanan takia siitä pitää Suomessa (taino, ylipäätää yhtää missää) touhuta? Et hesarissaki oli yks toimittaja käyttäny aikaansa tehokkaasti ja kierrelly ympäri kaupunkia ettimässä viktuuria ja alpertti (vai mikä vittu sen sulhon nimi onkaa) rekvisiittaa! Et siis hei miksei akateemisessa oo prinsessa-kirjat esillä ja siis vasta viiennestä kaffilastaki löyty ko. hääparille omistettu vaaleenpunane-kaaku! No ei siinä vielä kaikki, vaa radiosta kuulin ku toimittaja sitte meni johonki saatanan konttorille missä saa kirjotella rimpsuja onnittelukirjaan ja kyseli että mitähän ne taliaivot siellä jonossa oikei meinaa. Ni siellä oli heti ekana joku rouva kertomassa, että tietenki hän sinne tuli riimittelemää, koska kyllähän suomalaistenki täytyy Viktooriaa onnitella. Siis täytyy. Voi vittu, EI TÄYDY. Suomalaisten ei myöskää täydy mennä telttailemaa Tukholmaa siihe hääreiti vartee viikkoo aikasemmi, et varmana sitte o eturivissä ku ne nelistää siitä kurpitsavaunuissa huomenna ohitte.

Ja aionko perustaa kisastudion ja istua kruunu päässä kattomassa häitä telkkarista? Noniin.

Nomutta onneks lauantaina on parempaa tekemistä, eli Jukolan viestihä se sillon. Hiphei. Voisinki kertoo ku viimme viikonloppuna taas onnistuinki suunnistuksen saralla, oikei huippu valmistautumine, voivittu sentää. Oli siis kisat ja oikei kakspäiväset silläviisii et jälkimmäisenä päivänä lähetään takaa-ajomuodossa maastoon ekan päivän tulosten perusteella.
No olin oikei onnistunu hankkimaan piikkipaikan ja ykkösnumeron rinnuksii siihen takaa-ajoon ja rynnin matkaan ku mikäki varsa, että ai saatana ku oon paras ja muutenki voitan ja vien palkinto-kylmälaukut kotiini! Ni kauheen hyvin onnistuki, paitsi yks väli. Kaikilla muilla väleillä kipitin pohja-ajan, mutta yhellä 4 min välillä vietinkin 16 minuuttia kauemmin ku muut. Ni siihenhä se kylmälaukku sitte jäi. Voivittu että nuiji. Siellä ehti jo istua kivellä ja miettiä et viitinkö ees lähtee enää takas siihe mäkee missä se rasti sitte ikään kun oli (kun olin vähä niinku toisella mäellä).

Juujuu, tää ploki on selkeesti ollu aika suunnistuspainotteine tänä keväänä, mutta onneks tunnelmaa voi keventää aikasempien vuosien tuotoksilla. Tässäpä sitä ollaan viime (tai sitä edellis) kesänä vesillä. Eikä ihmisellä oo mitää hätää, ku toimintaa vartioi Onni!