Miu mau! Nyt onki jo eri ääni kellossa! Siis ku viimeks.
Pääsin nimittäi Pyhätunturille ja kyllähä siellä elämä alko lopulta voittaa. Ja pääsin myöskin viimein ladulle. Uuuujee!

Viikko näyttiki sitte elämän laadun osalta tämmöseltä:

Ma: kröhisin vielä sohvalla

Ti: no sitte uskaltauduin avaamaan latukauden. Vähän ujo lenkura aika pöpperöisessä kelissä, 1.20 h oliki iha riittävästi.

Ke: sitte päätin lähtee suksimaan vähä enempi, kello näytti mökin pihassa aikaa kuluneen 2.30 h ja vähän laulatti!

To: vaihtelun vuoks lähin vapaalla tyylillä matkaan. Riskejä on otettava! Huomasin monoja jalkaan vetäessä, et pohjalliset oli unohtunu kotii. Sekä urheiluteippi, jolla on tapana teipata jalan syrjästä kohta, johon mono hiertää. Saldona 1.45 h kierros ja nahat mytyssä molemmista jaloista.

Pe: palasin ruotuun, eli perinteistekniikkaan. Joka sattuu olee ainoo hiihtotekniikka, jonka hallitsen. Keli mitä mainioin ja mikäpä siinä lykkiessä 2.10 h. Kävin myös illalla salilla kyykkäämässä kaks kertaa ja jalat meni nii saatanallisee kramppii, et meinas käyä köpelösti vessanpöntölle istuessa! hahahaa. Parempi siis pysytellä kestävyysurheilun parissa.

La: tässä kohassa alko jo vähä väsyttää, lykin kuitenki latua pitkin 1.45 h. Aattelin mennä vielä illalla toisen lenkuran, mut ehämmää päässykkää enää sohvalta ylös, ku olin siihe kerran köllähtäny!

Su: itsenäispäivän kunniaks päätin suksia viimosen lenkin taas vapaalla. Jotenkuten umpeutuneet rakot aukes 12 minuutin kohalla. Mut en viittiny kääntyy vielä siinä kohassa takas, vaan lykin 1.30 h kierroksen. Olo alko ollaki hieman vetelä!

Viikon saldona matkaa kerty 11 tunnissa jotain 120 kilsaa. Eli erityisen kovaa kiirusta en siellä ladulla pitäny! Mut ei se oikeestaa ollu tarkotuskaa. Tarkkasilmäsimmät myös jo huomas, että pitemmät (semmoset yli 3 tunnin) lenkit puuttu akendalta täysin. Ja se johtuu iha siitä, ettei tällä kertaa huvittanu! Toisaalta oon myös huomannu, etten meinaa niistä oikei palautua tällä iällä yhtä sukkelaa, ku joskus taannoin. Mutta eiköhä niitä oo vielä luvassa talven mittaa, älkää olko huolissanne!

Kelit ja lumet oli siis Pyhällä oikein mainiot, siellä on hyvä ihmisen olla! Sano.

No sitte palasin kotimaisemii Vaajakoskelle. Ja tänää heti juhlistin kotiinpaluuta tankkaamalla diesel-piilii 13 litraa ysivitosta. Voi saatanan saatana että nuiji, kun sen kesken kaiken siinä tankkaustöpseli käessä tajusin. En ookkaa hetkeen kiroillu nii kovaan ääneen. Enkä nii kauaa.

Mitähän sitä sitte huomiseks keksis!