Moi, oon mahdottoman pahoillani! Ja sen vuoksi haluaisin syvästi pyytää anteeks kaikilta niiltä viattomilta urheilijoilta, jotka tulin tuossa taannoin nimenneeks olumppialaisten parhaiks jo etukäteen! Ni ei ois pitäny, perseelleenhän se meni!

Otetaampa oikein urheilija kerrallaan:

• Aksel: ei tullu kultaa, vaikka sitä niin janosin. Onneks sentään Kjeettil hoiti hommat! Oonhan toki suuri Kjetil Jansrud –fani ja sisustanut vessankin herran kuvalla!

• Astrid: ei ollu varmaan ihan helpoin rasti lähtee sinne suksimaan, mut eihän se sprintti-pronssi ees jääny kovin kauas!
• Petter: hahaha, onnistuuhan se huutelu tälläki kertaa, vaikka nyt joutu vahingossa tulemaa vasta Zlatanin jälkee maalii!
• Jouni: voi murheen päivää! Olin aivan varma että Jouni täräyttää sieltä skiikrossin kultamitalin. Ainaki muistoks jäi kisojen näyttävin maaliintulo. Ja Pjöngjankissa sitte uus matonen koukkuu!

• Kaisa: kyllä ei nyt lähteny niinku piti, mutta ei se mitää!

Noniin, eiköhän tästä toivuta.

Ja sitten muihin aiheisiin! 
Kun Jyväskylään ei näytä tänä talvena tulevan talvea, ni käväsin viime viikolla siellä missä aina pitää käyä, eli Pyhällä. Ja tarviikohan sitä ees mainita, kuinka parasta siellä aina on? (totta kai tarvii!)

Noniin, eiku siis hiihtokausi auki. Enstöikseni suksin kaks tuntia ja ohhoh kun meinas vähä voimat loppua. Seuraavana päivänä lykin kolme ja puol tuntia ja sen jo hieman huomaski, että ei oo iha kauheesti tullu hiihettyä viime aikoina.

Ja sitten kun olin nii hyvät pohjatreenit tehny, ni viimesenä päivänä piti taas käydä hieman pitemmällä retkellä. Mulla oli oikein korvanappulat mukana, joista kuuntelin miesten viittäkymppiä. Ja siinä vaiheessa ku Heikkis Matti lähti karkuteille ni innostuin, että jumalauta jos Matti voittaa olympiakullan ni määki hiihän viiskymppiä! No siinä Matin vedossahan kävi miten kävi, mut lykin sitten ympäri tunturia koko rahan eestä, kun kerran sille päälle satuin. Ja voihan saatana että muuten hieman alko taas loppumatkasta ramasemaa.

15 kilsaa enne mökkiä oli loputki eväät syöty ja juotu ja väsytti aivan saatanasti. Mut sehän on aina hienoo, et ajaa itsensä tilanteeseen (tai sijaintii) jossa ei varsinaisesti oo mitää muita vaihtoehtoja, ku iha vaa lykkiä sieltä poies. No siinä alko taas jossain vaiheessa tuttu yhden hengen keskustelu ja kompurointi. Matkan loppumetreillä oltiin jo osastolla ”neljä kilsaa vielä, eihä se oo ku Laajavuoren pururata ympäri! Ja senhän nyt jaksaa iha helposti!” ja  ”hah, 20 minsaa enää…. ja nythä seki on jo 19 minsan puolella” (en oo iha varma mistä keksin ne kellon ajat, mutta kuha oli jotai numeroita, jotka kokoaika väheni, ni en tuupertunu sinne ladulle!)

Noniin ja sitte loppuviimein sain kammettua itseni mökin eteisee ja siinähä oliki sitte varsin hyvä maata monot jalassa sikiöasennossa ja pohdiskella kaikkia tärkeitä ajatuksia! Aikaa 55 kilsaan meni 5,5 tuntia, joten aivan hillittömästä vauhdin hurmasta ei (etenkää viimesellä kympillä) varsinaisesti ollu kyse..

Sitten palasinki kiiruusti takas Jyväskylään järkyttymään, et ne viimesetki lumet oli sillä aikaa kadonnu johonki! Ja tänään järkytyin vielä hieman lisää, kun tajusin että kauden pääkoitos, Birkebeiner on reippaan kahen viikon päästä. Olisha sitä tietty voinu muutaman lisäkilsanki voinu pohjille tahkota ennen sitä kisaa. Mutta enkös mää käyny viime talvenaki vähä hiihtämässä, ni eiköhä vanhoilla näytöillä pärjätä tällä kertaa!

moi