Juu, nyt kun viime vuosi (ja nuoruus) on taputeltu ja siirryin veteraaneihin, niin voidaankin tässä trilogian kakkososassa ottaa hieman laajempi katsaus siihen, että mitenkäs saatanassa tähän on oikein päädytty!

Tarina alko vuonna 1979 Jyväskylässä, tarkemmin ottaen Kortepohjan mahtavissa maisemissa. Ja sielläpä sitten kispestä kasvo ihminen! Ja kaava meni ihan sen perus tarvehierarkian mukaan, eli ihmine tarvii elääkseen:

1) ruokaa

2) Hienon karvalakin (josta isoveli-Masa veti hännän irti riitelyn tuiskeessa, sniif!)

ja 3) laukkaradan (vesiesteineen!) mummolan pihalla!

No niin. Teini-ikäisistä ajoista ei nyt julkaista yhtään kuvaa. Mutta kyllä te tiiätte miltä teinit näytti 90-luvulla! Treenailin myös suht vimmatusti suunnistusta, ehdin jopa muutamille SM-mitaleille.

Sitten vuonna 2001 alkoi timanttinen aika elämässä, kun muutin Hervantaan ja kultaiset teekkari-vuodet alko. Niinä vuosina saatoin olla hieman juovuspäissäni, melko usein. Ja muutenkin torveltaa just niinku asiaan kuulu. Menossa (ja RMJ:ssa 2004?) oli aina mukana (tässäkin plokissa mainittu) neiti Teknillinen Mekaniikka!

Urheilemaan ei siinä kalian juonnin lomassa juurikaan joutanut, mutta kirkkaimpana saavutuksena sillä saralla on kuitennii akateemisen mäkiloikan MM-kulta vuosilta 2001-2003

Ostin myös mopedin ja sillä päästelin pitkin poikin. Esmes taas sinne mummolaan!.

Sitten lähinkin syksyllä 2004 Trondheimiin vaihtoon. Ja sieltä päädyin pariks talveks Skeikampen-tunturille töihin. Siellähän oli tosiaan ihan mahtavaa, kun ei ollu nettejä, tahi lehtiä. Ni aika hyvin sai koko talven vedettyä turvakuplassa, joho ei paljo maailman menot kantautunu!

No sitte tulin takas kotio ja tuli mielee että pitäsköhä valmistua joskus ja ruveta elämää ihmisiks. Ja kun dippatyö oli tehty, ni sitte samalla vauhilla pistelin KTM:n siihe päälle. Helppoo ku heinänteko! Pari talvee siinä ohessa kiersin myös Rossarin demotourilla, en oo ihan varmaa kuinka mahtavaa se olikaa! haha

Jos Norjassa innostuin takasin ladulle, ni onneks myös kesäsin alko taas suunnistus maistua. Näitä otoksia on ehkä muutama jo nähtykki tässä plokissa, mut laitetaa muistinvirkistykseks taas!

Ja lajivalikoimaan tuli myös pyöräsuunnistus, jossa onnistuin kesällä 2010 polkemaa SM-hopeelle ja pronssille. Sitä en tosin ymmärrä vieläkää, et miten siinä nii kävi. Mut ohan se mahtavaa ees kerran eläissää pistää maajoukkue-naiset polvillee! haha

Ja sitten ku meni töihi, ni on ollu välillä vähä rahhoo myös matkustella. Ja mihi tahansa sitä matkustaaki, ni (päädytään takas siihe mistä kaikki alko, sillä edellee) parasta on aina syömine!

Noniin, tähän on nyt päästy. Ja trilogian viimeisessä osassa meinasin kertoa miten tästä eteenpäin! Koita pysyä housussais! haha