Juu, nyt on taas tullu käytyä ties missä, nii voinki kertoo!

Ekaks suuntana oli Pudasjärvi ja Syötetunturit, kun siellä kisattiin suunnistuksen SM-ottelut. No ajatuksena oli tosiaan testata, et olisko mulla mitää saumaa päästä naisten pääsarjassa finaalii (ku enskesänä oon vihdoin veteraani-ikänen ja pääsee paljo helpompii kisoihi!). Ja A-finaaliin tosiaan pääsee lauantain karsinnan perusteella 40 vauhdikkainta naista. Eli tiedossa oli melkosen tiukka vääntö, ehtisinkö siihen joukkoon.

Lauantai aamu valkeni Syötteellä varsin hienona. Sumu oli sen verran sankka, ettei siellä ihan kauheen kauas tarvinu tähystellä. Ja kun kisakeskus tosiaan oli Pikku-Syötteen päällä, niin jo kisapaikalle osumisen kanssa sai olla tarkkana. No sitten eiku matkaan! Rynnistin maastoon kun mikäkin kevätvarsa, mut kyllähä se vauhti siinä sitte ehti tunnissa jo hyvin tasaantua. Etenkin kun lähtöpaikan ja maalin välillä oli reipas 400 nousumetriä. Kisa suju iha mallikkaasti ja viimeset rastit oli siinä laskettelurinteessä, mut yllättävän haastava niitäki oli bongailla, kun näkyvyys oli ehkä 50 metriä. No löyty ne kuitennii ja olihan se ehkä uran kovin hetki, kun meni SM-karsinnan kärkeen ja oma nimi kuulutettii peräti kahesti (sillähä ei oo mitää tekemistä asian kanssa, et lähin siellä melko etujoukoissa matkaa..)

Tässä kuvassa maaliin löys joku muu! (pöllitty kisajärjestäjien sivuilta)

No niin ja mikä oli tän ihmiskokeen lopputulema, onko kispe Suomen 40 parhaan joukossa? Ni ei!
Haha, no ei se sinäänsä haitannu mitää. Onneks rannalle jääneille oli oma B-finaali ja siellä oli paljo lyhempi matkaki tarjolla!

Iltapäivästä aurinkoki alko sitte paistelemaa. Ja kelihä oliki iha timanttia, niinku maisematki! (taisin syödä hieman makeisiaki, että sitte jaksan taas seuraavana aamuna vipeltää!)

No niin, sunnuntai-aamuna kävin vielä kirmaamassa taustalla näkyvässä rinteessä sen B-finaalin, olin muistaakseni kuues. Sitte eiku pillit pussiin ja suunta kohti Keski-Suomee!

Ja hyvä että perseellee ehti kotona istahtaa, ku pitiki taas lähtee. Eiku nastarit kassista ja tilalle pisnesvälineet ja suunta ulkomaahan, iha Stukholmaa asti. Siellä piti useempi päivää koulia ruotsalaisia olemaa kunnolla ja esittää, niinku tietäsin jostain jotai. Mutta sitte, arvatkaa mitä! Hahaha, en tullukkaa lentokojeella takas, vaa Silja-laivalla! Ihan parasta. Oon viimeks käyny Serenaadilla het tuossa vuonna 1995, ku oltii luokkaretkellä! Ja sehä oli just nii hieno, ku viimekski (haha, sillo muute tanssittiin koko yö det glider in tahtii!) Nyt en tosin jaksanu mennä diskoteekkii (ku se ei ollu vielä auki, ku menin klo 20 nukkumaa) Ostin kuitenki juhlan kunniaks hallonpoottareita ja kävin syömässä hituisen siellä seisoskelevassa jälkiruokapöydässä. Sitte olo oliki semmone, että voi saatana sentää. Ja alko vähä epäilyttää, et yltääkö käet vielä mahan yli sarvii.

Eessä oli nimittäi vielä lisää kisakauden päätöksiä. Suunnistuskausi siis taputeltii pohjosessa, mut tänää piti vielä lähtee kaahamaa maastopyörän seljässä. Saatiin taas tiimi jalkeille (vai renkaille?) pyöräsuunnistuksen SM-viestiin ja eikun aamun valjetessa Vierumäelle. Olinki valmistautunu tähä kisaa hyvin, hyvin huolellisesti. Oon tänä kesänä ajanu yhteensä peräti kolmesti maastossa, joista kaks on ollu kisoja. Eli pyörän kulumisesta menestys ei ainakaa ollu kiinni!
Eipä se tosin ollu paljo mistää muustakaa, mut ei sentää oltu iha viimeisiä. Voi saatana että alko ne ylämäet olemaa yllättävän raskaita ja pyörästä tuntu loppuvan pienet vaihteet keske! (en tiiä yhtää mistä moine voi johtua!!)

(toista ne tunnelmat oli vuoden 2010 viestissä, kun olin elämäni liekeissä ja kaahattiin hopeelle)

Noniin, nyt tässä on sitte viikko aikaa toipua. Sillä ei nää kauden päättäjäiset suinkaa vielä tähä päättyny! Ensviikolla on nimittäi vielä kalenterii merkattu tuskasia hetkiä. Jos joku muistaa, ni kävin viime syksynä juoksemassa Vuokatin 13 vaaran juoksun ja sehä oli nii täräyttävä kokemus, et pitää näemmä lähtee sinne uuestaa. SWOT-analyysi ja kisataktiikka on täsmällee samat ku viimekski, eli ratkasen kisan alamäessä (koska ylämäessä en jaksa).

Sen jälkee kisakausi vois vihdoin ollaki sitte paketissa ja voin siirtyä kilpaurheilusta esim. kuntoilijaksi! hahah

moi

PS.  tossa alimmassa kuvassa toi oikeen puoleine jalka on maassa, jos joku jo ihaili et miten se kispe polkee fillaria tollei iha päi helvettiä! haha