Nojee, hiihtolomahan oli mitä parhain. Liikettä ulkoilmassa kerty viikon aikana omin voimin reipas 180 km (ja olo onki ollu hieman sen mukanen tässä viime päivinä). Keli oli koko viikon ku morssius ja viimesen päivän lenkin kruunas pilvetön taivas sekä ihka oikee talviseikkailu. Kun parin tunnin hiihdon jälkeen vaihtoehtoja on:

1) latua pitkin 18 km
2) umpitunturia pitkin 10 km,

niin kumman valitsisit?

Aivan timanttista!

Ylämäki ja tunturin päällystä meni varsin hienosti. Alamäessä olinki sitte ihan hieman taas kiipelissä pertsan suksineni. Ne oli yllättävän hepposet välineet, etenkin ohjattavuus-ominaisuudet oli jotenki kadonnu! Kaaduin muistaakseni viiesti, ennen ihmisten ilmoille löytämistä. Mutta olihan se sen arvosta, jumankauta!

No sitten pillit pussiin ja kohti Keski-Suomea. Ja kun matka on pitkä, ni pitäähä tottakai olla eväät. Se on varmaa käynyki jo selväks, et mulla on aina eväät, muuten ei hyvä heilu. Ja muutenki, jos en oo muistanu tarpeeks monesti mainita, ni on kaks asiaa, joitten roskii heittämine pitäs olla rangaistavaa:

1) metallit (kysykää vaikka nti Teknilliseltä Mekaniikalta!)
2) ruoka (kysykää vaikka kispeltä!)

Ja ehämää heitä ruokaa roskii koskaa. Ja miks heittäsin, ku mähä syön sen! (voivittu, jos ruokaa jää yli, ota se seuraavana päivänä evääks tai pistä pakkasee! Ja syö ne perunankuoret, saatanan pullamössökkä!). No joskus kuitennii käy matkalla silläviisii, et varsinaiset ruokailuvälineet on hukassa, mut eihä koirallakaa oo haarukkaa ja silti ne saa eväänsä syötyä.
Kas näin maistuu matkalla jukurtti!

(en oo kyllä syöny Forssan eineksiä, vaan lootassa oli tietty alunperin mummolta saatuja viinimarjoja. Eläköön lootien (ja minkä tahansa) uusiokäyttö!)

Ja siitä tuliki mielee raastepöydät. Ku joka saatanan ravintolassa, oli se sitte mimmone vitosen laatu-pitseria, thaimaalainen, kiinalaine, voivittu vaikka kepappilaine, ni aina siellä pitää (ilmeisestiki asiakkaiden vaatimuksesta!?) olla se iänikune, ihan vitun väsyny raastetarjoilu. Et suomalaisille on vissii jo äidinmaidossa iskostettu, et kepapin kanssa kuu-luu olla salaattia. Ja sit sinne loistavien thai-ruokien ohee pitää kasata tarjolle iha vitun surkeeta kaaliraastetta, kylmiä makarooneja, sitä oranssia salaatinkastiketta ja kaupan halvimpia oliiveja. Öhöm, MIKS? Ei sillä, että kävisin juuri koskaa missää yökyöpeleitte ja taksikuskien suosikkiravintoloissa, saati että ottasin niitä "salaatteja", mut minkä saatanan takia semmosta B-luokan ruokaa ylipäätää pitää tarjota. Ja sit jengi vielä kasaa sitä raastetta ja makaroonia johonki kuppii, et voi kotona syyä lätyn kaverina! yöh.

Ja siitä tuliki mielee et onks ihmisiltä kadonnu makuaisti? Et kaikki iha B-luokan ja paskanmakune ruoka on ihan OK, etenki jos sitä saa edullisesti nälkäänsä. Ja ylipäätää ruuasta ei haluta maksaa mitää (niinku nytki se kauhistelu, et siis hei VOI EI, maito maksaa iha perkeleesti!) ja sitte iha ihmetellää, ku suomalaiset lihan/viljan/maitun tuottajat pistää lapunluukulle, ku mielummi ostetaa sitä kolmen euron tanskalaista juustoo, ku se on paljo halvempaa!! Ja että siis kääkhei ku mua oli huijattu sillä hevoseineksellä. Jos annoksen hinta on vitosen, ni kyllä sitä saatana pitäs tietää, mitä laatua on tilannu.

Oho, mustaha on tullu ruokasaarnaaja. Iha mahtavaa. No mut vaikka hyvä ruoka joskus maksaaki, ni ei se silti oo tulotasosta kii, et voiko syyä hyvää ruokaa iha joka päivä. Nyt onki nimittäi aika lappaa aamupuuro suuhu, arvatkaa paljo se makso! Ja laitan vielä pakastimesta vattuloita ja viinimarjoja päälle, arvatkaa paljo ne makso!

moi