Juu, pääsiäisenä aukes vihdoin kesäpyöräkausi todenteolla. Savossa tuli pisteltyä niin kepeällä maantie-kaunottarella kuuttasataa, kuin myös appismiehen mankelilla pitkin sorateitä. Ja kun vauhtiin pääs, ni eiku sitte suunta etelään ja oikei Italiaan saakka. Lentokojeesta piti mennä tosin ulos jo kertaalleen Frankfurtissa, mutta jälkimmäiselle lennolle saiki sitte parasta seuraa.

Nimittäi ameriikan vahvin mies istu siinä käytävän toisella puolen! Ja mitä tekee maailman vahvin nalle, kun ne tynnyrin kokoset reidet ei mahu siihen käytäväpaikan käs'nojan alle? Ni jumalauta yhellä kepeällä rykäsyllä särkee sen kahvan! hahahaha voivittu, aivan parhautta. Sitte mahtu jalat hyvin kyytii!

Harmi etten tohtinu mennä toho rinnalle, ylsin ehkä toho repun korkeudelle.
No mutta, retkeilyn ensimmäinen kohde oli siis Garda-järvellä ja siellä pitäis olla maastopyöräilijän paradiisi. En tosin oo varma miten paradiisi määritellään, ilmeisesti paradiisin polut on Italiassa päin enempi asvaltti- tahi luiskekivipäällysteisiä verrattuna omiin fantasioihin kinttupoluista. No yhtä kaikki, tuli siellä hieman poljettuakin, kun vuokrapyöräkojuja oli joka nurkalla.

Ensmäisenä hieman harjoteltiin lähinyppylällä miltä se ylämäkeen siksakkaaminen tuntuu. (Ja ihan saatanaltahan se, kun en oo eläissäni oikeita mäkiä ajanu)

Toisena päivänä suunta otettii sitte tuonne taustalla näkyvällä vähän järeämmälle mäelle. En tosin vieläkään ymmärrä miten helvetissä noin jyrkälle mäelle voi ylipäätään pyörällä nousta, mutta niin vaan siellä jossain pikkupitäjässä tuli käytyä. Oho, taisin mennä asioiden edelle. Kun siis oli hieman polkenu, ni sitte piti kovasti jo polkee jäätelökioskille ja kyllä vaan, se maistu silkalle parhaudelle se italianjäätelö, sano! Ja sitten tietenkin piti tilata tiramisua, ettei vaa enerkiat lopu!

Ja kyllä, tiramisu on just nii parasta ku se vaa voi olla.
Nomutta sitten siis tuli seuraava aamu ja eikun lähikuppilan aamukahveen kautta matkalle (Italiassa on muute sentää vielä kahvin hinta kohdallaa, espressot lähtee ykkösellä, kun Suomessa jostai iha paskasta erikoiskahvista saa maksaa likeemmäs neljä euroo)

Ylämäki olikin sitten sen verran eksoottinen kokemus, että siinä ei paljo tullu mielee ottaa jotai kuvia. Eikä sillä, että ylipäätää olisin ees jaksanu niitä kaikkia seinämiä polkee, mut jollain tyylillä kuitenkin sain parissa tunnissa itteni vinssattua noin 700 metriin ja sielläpä oli oikein hauskaa. Vastaan tulleen kylän ainoossa pikkupuodissa (joka muuten sijaitsi kapoisella kadulla, naapurissa navetta) sai lisää vettä ja pullaa. Kyllä sitten jaksoikin lähtee pyyhältämää alamäkeen.

Ja voiko mikää olla parempaa, ku laskee iha saatanan kovaa pitkää kiemuraista tietä! Ei siinä paljo kovempaa menny autotkaa ohi. Opin muuten myös, että jos on koiran paskaa eturenkaassa, ni kannattaa pitää alamäessä suu kiinni. Hahaha voivittu, tosin ei se osunu suuhu vaa paidan kauluksesta sisää rinnuksille. 

No sitte tuliki jo nälkä. Ja tuolla etelänmaillaha on aina se ongelma, et siinä vaiheessa ku suomalaisella maha kurnii, ni paikalliset makailee jossai oliivipuun alla ja pitää ravintolan ovet säpissä. Onneks jossain vaiheessa alamäessä vastaan osu lopulta ristorantte, jossa vanhempi rouva pihalla huuteli tsauta ja kaputsiinoa. Ja kun vastasi vielä sii sii, kun kysyin spakettia ni eiku äkkiä peremmälle! Ja voi herran pieksut, parempaa spakettia en ookkaa saanu missää! Voi että, melkei tulee kyynel ku sitä muistelee.

Juujuu. 

Sitten voidaanki siirtyä kotimaan asioihi. Kesä nimittäi koittaa iha kohta ja taas on se aika ku pitäis muutama kilo viilata että mahtuu pikineihi. Ja muutenki ilmeisesti ei oikei nykysi suomalaisilla kakkakello kilkkaa, ku joka saatanan paikka on täynnä mainoksia jostai tuonelan ruuansulatus-ruuista ja ku on nii turvonnu olo. Voivittu mikä siinä on, ettei voi syyä semmosta ruokaa joka sulaa, vaan syyää kaikkee paskaa ja oijjoi ku suoli o tukossa, syömpä tota jotai vitun nanotekno-jukurttia ihan ku se olis jotai kodin putkimiestä.

Voisilmäpeli onki ansiokkaasti kirjottanu aiheesta enemmä (etenki tuo SSS -muistisääntö viehtättää allekirjoittanutta kovin), joten lukekaapa tuolta. Jos kohta mun ruokavaliossa salaatti pääsee lautaselle ja kuitu syödään ruskeessa muodossa. Ja siitä siis pitiki sanomani, et tässäpä kevään suositus mite a) kakkakello kilkkaa, b) pikinit mahtuu ja vielä c) voi jättää ne saatanan terveysjukurtit kauppaa. Eli kuvasimpa oikei ihan vaa just sua varten kispen kuitukokoelman!

Eli ku kippaat nieluun joka päivä lesettä, rouhetta, kauraa, ruista, spelttiä, pellavaa ja pähkinää. Ja jos jäi nälkä nii ota vielä ruisnappia palan painikkeeks.
Niin se kakkakello kilkkaa iha joka päivä klo 9.00. Tasan.