Juujuu, tulipaha Isolla Kirkolla käytyä, oli kyllä mahtavaa esitellä suksia kaiken maailman narkkareilla, pultsareille ja muille saatanan sankareille. No, mitäs muutakaa sitä vois oottaa Helsingin keskustalta. Mutta oli tässä reissussa jotai hyvääki, tuli samalla retkellä käytyä neuvottelussa joka johti siihen, että nimet on papereissa ja kohta loppuu tää kotisohvalla mjöllimine. Ku pitää ryhtyä uraohjukseks. Ja ei siinä vielä kaikki, vaan pakata kalsarit ja hammasharja ja muuttaa maalline maja Espoosee! 

Ja täytyy kyllä kertoo, ettei pk-seudulle muuttamine oo koskaa ollu mikää kuumin fantasia ja haaveiden täyttymys. Ei saatana. Etelän sijaan ottasin kyllä kernaasti mielummi suunnan pohjosee, mutta ku kerran driim-jobia tarjottii, ni pitihä siihe syöttii tarttua. Onneks työnkuvaan kuuluu myös laajennus Norjaan, joten ei kaikki ny iha perseestä oo kuitenkaa. Hiphei vaa. Enää tarviiki ettiä joku asunto, mutta en oo jaksanu siitä vielä hirmu kierroksia ottaa. Ehtiihä sitä sitte joskus, joulun jälkee. Tai sitte otan teltan mukaa ja muutan Nuuksioo.

Nomutta, kun kuitenki vielä Jyväskylässä ollaa ni puhutaa paikallisia. Kun tuossa taannoin joskus vuos sitte (vai millon lie) koin sen sydäntä ja suolistoa raastavan hetken, ku näin Jyväskylässä ensimmäisen kerjäläisen. Ni ai saatana että sen jälkee onki vaa raastanu kahta kauheemmi joka kerta ku niitä näkee. Koska on näissä kadun kerjäläisissä myös likimain koomisiaki piirteitä. Suomessa kun on tapana, et jos osaa vaikka kitaraa ja torvee soittaa, ni voi mennä tuonne kadulle soittelee ikivihreitä ja kerätä ittellee pennosia. Ni nykysi Jyväskylän kävelykadulla musisoinnin hoitaa nää ulkomaan vahvistukset, joille on lyöty haitari kätee ja sanottu vissii et siitä vetelet ja painelet noita nappuloita (ja huutelet samalla ohikulkijoille "päevee"). Hahahahah voi saatana että. Yhtä hyvin määki osaan hanuria soittaa, ku nää musikantit tuolla Kauppakadulla. Ilmeisesti haitari on olevinaa semmone soitin, että se kuulostaa musiikilta, osas sitä vehjettä soittaa tai ei. Ja ansaintalogiikka perustuu vissii samaan ku säkkipillin soittajilla, eli jos niille antaa tarpeeks rahaa ni ne lopettaa sen soittamisen.

No jos on vaikeeta kerjäläisillä, ni nii näyttää olevan taas opiskelijoillaki. Hesarissa oli tänää uutine että opintotukea ollaa taas viilaamassa, et kiristetää vähä ehtoja ja annetaa sitte muutama euro siitä hyvästä lisää. Ni siihe oli myös haastateltu muutamaa opiskelijaa, jolla oliki hienoja mielipiteitä asiasta. Et ensinnäki se o iha vääri et tukikuukaudet rajataa ensi kandin tutkintoo (olikoha se tyylii noin neljäks vuodeks), ku eihä siinä sitte voi lähtee vaihtoo ja hullutella ja muutenkaa maata kotona vaa! Ja sitte ku meinataa kiristää et paljo noppia pitää saada kasaa per tukikuukausi, ni sepä vasta vääri onki! Ku eihä siinä oo mitää järkee et joutuu sit vaa käymää jotai epärelevantteja kursseja, et sais ne nopat kasaa!! Nii entäpä jos menis sinne vaihtoo kandin jälkee? Tai kaiken lisäks kävis iha niitä oikeita kursseja et saa tarpeeks noppia? (onko muute nykyset opintopisteet ees noppia, vai onks niillä joku toinen nimi?)

Jotenki vituittaa iha vaa hieman toi opiskelijoitte ainane vikinä, ku on nii ongelmallista se opiskelu. Saatanasentää senku vaa käy ne kurssit ja valmistuu sillo ku pitääki, ni ei tarvi käyttää aikaa kaikkii saatanan marsseihi ja mielenilmauksii. Ei sillä, että voisin oikeesti tätä nykystä kandin-tuskaa mitenkää ymmärtää, ku ei semmosta onneks oltu tekniikan puolella ees keksitty siihe aikaa ku Hervannassa olin. Mutta iha hyvi se opiskelu onnistu ennenki kelan tarjoomalla rahotuksella. Sano.

Nokun nyt tosiaan on eessä se muutto etelää, ni onneks sitä enne kerkee vielä pohjosee. Voi HIPHEI, nyt pitää mennä pakkaamaa suksia ja muita talvitarvikkeita ja ottaa suunta kohti Pyhää! Voiko mitää parempaa ollakkaa? En usko, heippa!