Heipähei ja nyt onkin taas kispen iki-ihanan joulutervehdyksen aika.
Tällä kertaa terveinen tulee täältä Suomen Lapista käsin. Ja kyllä vain, lunta ja pakkasta piisaa. Ei mitään ongelmaa.

Marraskuun saikin tiristää melko kiivaaseen tahtiin opiskellen ja siitä palkintona sain itteltäni lahjaks Lapin matkan!
Viime viikolla oli ohjelmassa ns. yhdenhengen leiri Sallatunturilla. Sukset senkun suhisi päivittäin ja hiihtotunteja kertyi noin 10. Kävin myös eräs ilta harrastamassa trendikästä off-piste hihtoa ajamattomalla ladulla tunturin ympäri. Siinä kerkesin jo pohdiskella, että mikäli susi päättää syödä mut suihinsa, niin voin ainaki ensalkuun hosua sitä sauvoilla, sekä tarjota lämmintä teetä huikopalaks. No mutta ei tullu vastaan sus'hukka ja olipa muuten melkosen mainiota luikua toista kilometriä pitkää alamäkeä petzlin valossa.
Päivisin laduilla sentään näkyi poroja sekä tietty poronkakkaa (mikä on aina yhtä hauskaa). Lisäks matkan varrella näkyi varotuksia paannejäästä. En oo vieläkää saanu selville (ei sillä, että olisin asiaa koittanu jollainlailla selvittää) mitä paannejää on, mutta varoin sitä silti tottakai.

No mutta lauantai aamuna olikin aika ottaa suunta kohti Pyhätunturia ja vaihtaa pikkusen painavammat ja leveemmät pensselit alle. Ja ai hyvä helvetti sentää että on ollu vimosen päälle hienoa kurvailla ja kyykkäillä tuolla mäessä. Se jos mikä tekee ihmiselle hyvää.

Eikun sitten vaan hirmu ihanaa joulua kaikille kuulijoille, palaan taas joskus asiaan kun ehin.
heipodei!
t.kispe

PS. Niijoo ja oon syöny suklaatia ihan vitusti, se on jette hyvää!
PS2. Niija oon myös oppinu, että Sallaan ei mee linjuriautoa Rovaniemeltä lauantai-iltasin, mut onneks lappilaiset on nii kivoja, et ne ottaa aikataululukukyvyttömän matkailijan kyytiinsä