Hiialahoi! Nyt kun viimeinki on talvi, ni mikä onkaa parempaa ku käyä hiihtämässä. Näitä kaikenmaailman laturetkiä ja pirkanhiihtojahan on vaikka kuinka perkeleesti, mutta eihä semmosii kukaa täysjärkine mee. Maksaa jonku viiskymppiä siitä hyvästä että saa siellä olla seittemäntuhannen muun sankarin kanssa sukset ja sauvat sekasi viis tuntia. Mikä sen hienompaa?
Mutta koska retkihiihto on hienoa, ni lanseerasinki markkinoille viikonloppuna KISPEN LATURETKEN. Konsepti on seuraavanlaine:
1) Katto kartasta joku sopivan mittane lenkki
2) Hiihdä se

Eikä maksa mitää!
Oiva idea on järjestää itsensä sopivan etäisyyden päähän kotoa, josta sitten on selvittävä omin voimin kotii. Ja eiku tuumasta toimee.


Aluks voiaa leikkiä et tää kuva on otettu viime viikolla, ni päästää tunnelmaan!

Ku oon tämmöne innokas kotiseutumatkailija, ni sunnuntai aamusti manguin kyydin Peurunkaa ja sieltä sitten Maakuntauraa pitkin sukset suhien kohti kotia.
Eka kilsa meniki sujuvasti jonkun metsätontun hankeen hiihtämää latua myöten, maakuntauraa ettien. Sitten ku latu viimein löyty, ni eiku täys höyry päälle. Siinähä sitte mitää viittoja kerinny vauhissa kattelee ja kohta alkoki jo Laukaan kirkonkylä häämöttää. Onneks olemassa on aina sauvakävelijöitä, jotka neuvoo hyvän oikoreitin takas uralle (takasinhan ei koskaan käännytä).
Matka taittu ja sukset luisti. Aurinkoki välillä paisto. Marvellous!

Puolimatkassa oliki sitte perinteisen kirikisan vuoro. Menin nimittäi vahingossa ohittamaa tyypillisen 50+ miehen luistelemassa, jonka oli ehdottoman pakko tietenki liimautua kantaan. Koska onhan se nyt saatana että akat ohittaa suorin suksin. Ni siinähän se torspo sitte roikku seuraavat pari kilsaa, vaikka koitin pistellä melko napakkaan tahtiin. No mäen päällä päätin juoda mehua, että pääsisin siitä eroo, ni eiku tää mulkku hihkuu "Älä pysähy, mää hiihän sun perässä Tiituspohjaan saakka!".
Hahahhaha voi saatana sentää taas.

No loppumatkasta ei muistaakseni enää tapahtunut mitään kovin jännittävää, paitsi silkkaa rautaa olevat käslihakset vetelöityivät spaketiksi viimesillä kilometreillä. Mutta kotiin pääsin, matkaa kului 32 km ja aikaa mehupaastoineen tasan kolme tuntia. Sittempä oli makoisa maata kotisoffalla ja syödä makeisia loppupäivä.

Olin tänä aamuna vielä Tampereella pisneksiä tekemässä, ku kuulin Pekka Poudalta et tää o talven viimene viikko, ni pitiki samantei pistää pillit pussii ja palata Jyväskylää hiihtämää. Eiku hus hiihtämää sinäki!