Tsirp tsirp vaan sullekin kesän kunniaks.

Ajattelimpa tuossa maanantaina käydä vähän ajelemassa fillarilla, kun en jaksanu juosta. Tarkotus oli tehdä semmoinen kepeä kesäillan polkaisu, halki vehreän Jyväskylän seudun. No arvatkaa vaan miten siinäki taas kävi.

Rallihengessä tuli sitten valittua alle soratie, koska "määhän täältä joskus ajoin 10 vuotta sitten". Ja hups vaan ni tulikin ajettua hieman harhaan. Sitte eiku piti vaan polkee eteenpäin, koska takasin ei tietenkään pidä koskaan kääntyä. Ja pyörällä pääsee tasan yhtä vauhtia, eli täysillä. Se oliki sitten helvetin kiva, kun lopulta saavuin viimesillä voimillani risteykseen, jossa luki KOTIIN 25 KM. Etenki ku oon tämmöne melko kokenu pyöräilijä, työmatkatkin (800 m) taittuu fillarilla iha leikiten, ni tämmöset pitemmät lenkit on silkkaa nautintoa! Siinäpä tuli sitten loppumatkalla kyllä pohdittua hyvin tarkkaan illan ruokalista ja kuinka paljon aikoo mitäkin sorttia suuhunsa latoa, jos jossain hamassa tulevaisuudessa kotio taas pääsee. Onneks siellä oli vattuja tien poskessa, ni sai ainaki suun makiaks.

Voin kertoa, että on asteen verran kipeä perse tätä nykyä.

Työmatkapyöräilystä tuliki mielee, että voi vittu sentää, ku tässä Firman kanssa samassa rakennuksessa on legolääkäri ja sielläpä sitte käy tietenki paljo innokkaita potilaita. Tuossa pihassa on sitte fillariteline, johon joku on vissii optimoinu että just mahtuu kaikkien pyörät, jos hyvin käy. Ni sit aina joku saatanan torspo tulee ja parkkeeraa menopelinsä siihe rengashaarukoitten väliin. Eli vie siinä samalla kätevästi kaks paikkaa, ku siihe kummallekkaa puolelle ei mahu laittamaan. Ja sit niissä fillareissa on tietty aina ne helvetin eväskorit ja ekstrasiivekkeet, joihin varmasti oman Ainon sarvet ja polkimet sotkeutuu. Siinäpä saa aina aamusti jo hienon vitutuksen käyntiin!

Tällä kertaa minulla ei ollut muuta.