Juu päätin sitten tänäaamuna et määpä lähen Yyteriin juoksemaan kilipaa. kipikipikipi.
Matkana siellä oli 22 peräkkäistä kilometriä. Aivan hyvin meni, kunnes ilmeisesti siinä viimesen juoma-aseman vilinässä joku roisto vaihto mun jalkaan todella painavat ja liian pienet lenkkarit.
Yritä niillä ny sitte kirmata vielä se loppumatka.
Hävisin katkerasti loppukiritaiston itseäni noin 70 vuotta vanhemmalle miespuoliselle menijälle.

Tämmösiin juoksukarkeloihinhan valmistautuminen on muutenkin yks taiteenlaji oikei. Vittu kun kaikki sporttilehet ja intternetsivut pullistelee ohjeita kuinka valmistautua oikein.
Voi vittu ei se matka nyt oo mikää maapallon ympäri, ni kyllä sitä jokanen normikuntonen jaksaa maaliin aivan hyvin aamun eväsleipien avulla. Ja mitä sitte jos juo kunnon kännit siinä päivääparia aikasemmi? Ei se ole väärin.
Ja sit vaa vituttaa kahtakauhiammi, jos oikei noudattas jotai ydinfyysikoitten iteroimaa harjotusohjelmaa edelliset kuukaudet ja sit ei kulekkaa yhtää itse kisassa.

Kispe voiki alkaa kaikkien innokkaiden juoksijoiden henk.koht valmentajaks. Ei pelkoo mistää niuhoista harjotusohjelmista. Et jos on esim. krapula, ni lenkin voi jättää aivan hyvin väliin.
Mut sitku mennää, ni todellaki mennää.

Mut nyt muutan asumaan tonne telkkarin ääreen. Tsilirimpsis!