 | ||
|
03.01.2012 - 15:19
Titityy! Vuosikatsahdus oli näemmä mykistävä kollaashi, joten jatketaan kiireen vilkkaa itse viitoittamallani tiellä! Tuossa joulualusviikolla olin taas suhaamassa isolla kirkolla ja tällä kertaa olin ovelaakin ovelampi konsultti ja karkasin silläviisiin ajoissa matkaan kohti kotia, että ehin poiketa vähä seikkailulla. Ja kun kerran maat on sulat, ni voiha sitä piipahtaa vaikka kansallispuistoon. Tällä kertaa retkikohteena Suomen uusin kansallispuisto: Sipoonkorpi! Yks tärkeimpiä onnistuneen retken osatekijöitä on reitin suunnittelu (ne muut on tietty eväät ja vaihtovaatteet). Kun luottokartantoimittaja ei nyt suostunu mitään järjellistä karttaa antamaan, niin turvauduin sekundäärisiin lähteisiin. Hesarissa joskus syksyllä oli juttu Sipoonkorvesta ja muistelin et siinä jutun ohessa oli joku kartanpalanen. Ja sieltähän se vihdoin löyty ja onnistuin lopulta tulostamaa aivan saatanan surkian kartan, mutta oliha siinä jotai teitä ja sillälailla, ni reitin suunnittelu onnistu. Ja löysin perilleki!
Se perille löytämine ei kyllä vielä Sipoonkorven osalta oo tehty silläviisii tavantallaajalle iha kaikista helpoimmaks. Mutta kyllähä vanha metsänhirvi ny kansallispuistot löytää, joten eiku sinne vaa. Eka Kehä kolmoselta ulos ja sitte pieniä ja kiemurtavia oikeelle ja sitte vielä pienempiä ja enemmä kiemurtavia teitä vasemmalle ja tsadaa, parkkis löyty! Olin sitte suunnitellu valmiiks hienon reitin, joten eiku pipo päähä, nastarit jalkaa ja matkahan! Kerkesin juosta ehkä viis minuuttia enneku eksyin, hahahah. Tosin siinä vaiheessa vielä suurinpiirtein tiesin missä päin ollaan. Muistelin myös mitä yläasteen ruotsin tunnilla opetettii, joulukuinen Lindamorsmossen ei ehkä oo se kaikista kuivin juoksualusta. No siitä viis, jotaki polkuja aina seurailin, kunnes lopulta vastaan tuli järveks laajennu entinen metsä. Ja senkun olin saanu vihdoin kierrettyä (ja ylitettyä leveimmän tulvauoman kaatunutta puuta pitkin, kun mikäki tartsan) ni löysin jonkun tien. Jota ei kyllä ollu mun kartassa. No huihai, voiha niitäki teitä pitki juosta jotka ei oo kartalla. Ja myöhemmin löysin uuden polunki ja pistin kartan taskuun, et sillä ei varsinaisesti enää tehny mitää. Kun ei todellakaa ollu käsitystä missä ollaan. No sitten vaan ihastelin kuusikkoa, kunnes osuin taas metsäautotielle. Ja vanhan inkkarinlailla haistelin, että saattaapi olla että tästä oon reipas tunti sitte juossu toiseen suuntaa. Juuuu! Sieltä ihmeenkaupalla löysinki takas kliiolle. Mut ku kerran vauhtii pääsin, ni eihä sillo kannata lopettaa. Siitä lähti myös oikei viitotettu Kalkkiruukin luontopolku ja siinähän on jossainmäärin pienempi todennäkösyys harha-askeleilleki. Joten eiku sinne!
Luontopolku oli kekseliäästi merkattu maaston harvoin, valko-vihrein merkein. Iha saatanan nerokas väri kuusikossa, jossa aavistus lunta maassa, sano. Oliskoha ollu joku kolme merkkiä mitkä osu silmää reitin varrella ilman kuikuilua. No viittomavaikeuksista viis, polkuha oli oikei hieno. Lopussa pyyhkästii nii ison avokallion yli, et semmosia harvemmi Suomessa näkee. Tosin ehkä se tuntu vielä entistä isommalta kun siellä sai siksakta ettimässä niitä viittoja. Lopulta päädyin taas kerran takasi kliiolle ja totesin et onki hyvä hetki pistää työpäivä pakettii ja lähtee kotio. Yhteenvetona Sipoonkorven puistikosta todettakoon (ja myöhemmille polville kerrottakoon): maasto on komea, paikalle löytäminen ja reitillä pysyminen aavistuksen haasteellista. Ja eväät maistu oikei mainioilta Lahdenväylällä! No sitten onneks pääsinki joulun jälkee lumille. Ja mikä sen hienompaa ku päästä taas hiihtämää. Hieman tais tosin mono hiertää. Ja siitä pääs syntymään rakko. Rakoissahan ei oo muuta vikaa kun et hieman koskee survoa sitä monoa taas seuraavana päivänä jalkaa. Ja ku vielä toisen päivän hiihti ni tulos oli kuvan 1 mukaista (kotona kannustaen todettiinki: ton kans on varmaa kiva mennä huomenna lenkille!).
Ongelmaha vähä laajempien vammojen kohalla on, et mikää laastari ei riitä siitä yli. Mutta ei hätää! Kutsukaa vain kispe ja kuvassa kaks esitelty, ihan itte kakkapaperista ja nilkkateipistä nikkaroitu suojus! Ja hirmu hyvä oli taas mennä! Ja otetaampa sitten ihan katsahdus tapaninpäivän jälkeisiin tapahtumiin, kun kerran aloin kehuksimaan: Ti: Puntti 0:45h heihei! PS: OotSÄ muistanu käyä lenkillä? 03.10.2011 - 19:41
Moi, No mutta parastaha tässä Älin vierailussa on tietenki se miten siitä uutisoitiin. Et yhessä jos toisessaki lehessä on toimittaja muistanu alleviivata, että Äli se kävi puhumassa varakkaille. Että lipun hinnat oli useita satoja euroja! Siis hei vittu kääks hei! Hahahaha, voi saatana voin ensinnäki korjata, että ne liput makso 870 euroo. Ja toiseksee ni aika harvoin minkään bisnesseminaarin biljettejä kukaa omasta pussistaa maksaa, joten se on iha yks saatanan hailee paljo ne maksaa. (Sitä paitsi toiha oli halpa, etenki jos vertaa että joku haluis tulla kuuntelemaa mun pitämää koulutusta, ni se kustantaa likeemmäs puoltoista tonnia..) Nonii, mutta mennäämpä sitte tärkeempii aiheisii, eli luontoretkelle! Jipii, sain vihdoin aikaseks taas suoriutua kansallispuistoon retkelle. Sinnehä ihmisen on hyvä päästä. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Keski-Suomen kohteista Pyhä-Häkki, joka on siellänii Saarijärvestä vähä pohjosee. Oon siellä puistossa käyny joskus 17 vuotta sitte ja kun aika ei varsinaisesti oo kullannu vaa lähinnä huuhtonu muistot, ni syytä oliki jo mennä taas. (Oon tosin useemmankin suunnistuskisan juossu viimekesinä siinä puiston laidalla, mut eihä sitä lasketa!) Juu eikun teetä juomavyöhön, eväkset reppuun ja kohti jännittävyyttä. Pyhä-Häkissä on melko reilusti polkuja ja ne on merkitty silläviisiin ettei siellä juuri karttaakaan tarvis. Mutta eihä suunnistaja nyt ilman mihinkää lähe. Oonko muute muistanu kertoo, kun olin tuossa joskus sienimetsässä ni yhtäkkiä huomasin että kartta oli kadonnu! Jumalauta, sitte siellä harhailin eestaas sitä ettimässä, mut ei sitä löytyny mistää! Kyllä vituitti ku hyvä kartta jäi sinne, pois löytäminen nyt ei sinäänsä ollu kovin paha rasti ilman. Oho eksyin aiheesta. Eiku siis ekalle polulle ja sehä meni suoraa suolle ja siellähä oli karpaloita vaikka kuinka mahrottomasti!
Ei sillä, että karpalot olis jotenki erinomaisen herkullisia suolta suuhun kauhottuna, mutta eihä marjojen syönnistä voi koskaa kieltäytyä jos tarjolla kerran on. Myöhemmin piti vielä viettää laatuaikaa puolukoita kahmien, joten nälissään ei tarvinu olla! Juu pitkospuita oliki metsiin aseteltu vaikka kuinka paljo ja niitä pitkin oli hyvä talloa menemään. Yhessä kohin tosin ne pitkokset oli nilkan syvyydessä ja hieman tais sukat kostua vaikka kuinka koitti vipeltää niin vikkelästi ettei vesi ehi imeytyä. Mutta se mikä tuolla Pyhä-Häkissä on erityishienoo on se metsätyypin vaihtelu. Siellä nimittäi on kaikki Suomen metsät edustettuna ja seassa vielä jotain parinsadan vuoden takaisia metsätiluksia, josta Augusti on aikoinaa maksanu kruunulle 137,4 litraa jyviä.
Ja sitte yhtäkkiä edessä on semmoset kankaat, ettei auta ku heittää romppeet tienposkee ja lähtee kirmaamaan!
Juu ja loppumatkalla vielä kolmesataa vuotista kuusikkoa, jossa keloja ja nurin kölliviä lahoja on melkei enemmä ku eloisaa puustoo!
Kerrassaan mainio luontokatsaus siis! 13.02.2011 - 19:31
Juu, menipä sitten pääosin tammikuu siihen että vituitti. Miinusviirus ei viittiny päästää, ei jumalauta, millää irti ja latuja sai kaiholla vaa kattella kaukaa. No kävimpä kuitenki männä viikolla koittamassa onneeni, josko nousu alkais. Ja puitteet oli ainaki kohdallaa, suuntasin nimittäi pisnesmatkailun jälkeen kohti kansallismaisemia. Voi jeejee. Joskus 10 vuotta sitten kävin suksimassa Helvetinjärvellä ja siitäpä se sitten ajatus lähtikin (ja näin nopeesti tuli tartuttua toimeen), että voiha niissä kansallispuistoissa käydä talvellaki. Etenki jos on latu ajettu. Ja Repovedellähän on! Vielä varmistussoitto puistonvartijalle, tervemenoa.
No mutta, vaikka kansallispuistossa onki aina parasta, ni tällä kertaa sekä ilmasto että suksijan fyysis-psyykkinen olotila oli hitusen perseestä. Edellisyön lumituiske ei varsinaisesti ollu liukastanu latua ja kun kuntokäyräki oli melko lähellä origoa, niin ei se nyt menny iha nii parhaasti ku piti. No lykin muutaman tunnin kuitennii. Ja kansallispuistossa parhautta on tietty maisemien lisäks se seikkailulatu. Eli ei oo iha yhtä leveetä ja laitettua valtaväylää ku kotiladuilla. Sielläpä oli sitten vekkulia syöksähdellä puiden välissä kiemurtavaa latua pystysuoraan ylös, sekä myöhemmi alas. Tässäpä otos leveimmästä päästä.
Juujuu, sittempä makasinki taas viikon kotona kipeenä ja vitutuskippura alko nousta jo suhteellisen uhkaaviin lukemiin. Onneks sitte tuliki viikonloppu ja kello kilkkas että nyt jumalauta riittää. Mittari näytti aamusella -17 joten eiku pitoa pohjaan ja kohti aurinkoo. Ja voi herranpieksut että se oli silkkaa parhautta. Sukset ei luistanu tietty yhtää, mutta mikää ei oo nii parasta ku pistellä suksea toisen etee tuntikaupalla ja maisemat senku vaihtuu! Ja talviaurinko paistaa. No sitten ku olin kerran vauhtii päässy (ja olin lukenu Jasmon plokista et retkellä on lystikästä) ni tänä aamuna jalkaa vähä leveemmät lankut ja suunta kohti Kinahmia. Kinahmihan on Savon takamailla, Tahkon kulmilla sijaitseva humiseva harju, jossa ehtii muutaman käännöksenkin taittamaa jos oikei innostuu. Mittari näytti -19 ja aurinko senku paisto niitä samoja lettuja ku eilenki. Silkkaa mahtavuutta siis.
Ylöspäin siis karvasuksi kiipeilyä, ylhäällä varsin herkulliset kuuma kaakao-jäätynyt ruisleipä henkiset eväkset ja sitten lakki taskuun, kypärä päähä ja kohti tangenttia.
Tasamaapätkällä sai vielä vierestä ihailla ihkaoikeeta hirvenhiihto-kisaa! Sielläpä paapat lykki menemää 80-luvun kisapuvuissa haulikko seljässä. Se oli hienoutta! Ei siis menny viikonloppu iha päin persettä, sano. Huomenna voin palata arkiplaneetalle ja puhua politiikasta! moi
25.12.2010 - 19:58
Uuu, voiko mikään olla enemmän parasta kun joululoma? Voi että. Ihan hieman tais ollaki tressi ja muutenki vituitti kerrassaan mahtavasti, joten eikun lentokojeen keula kohti Rovaniemeä, josta skiipussi hoiti pisnesnaisen Pyhälle. Mihinkäs muuallekkaa ihmisen pitäs jouluks päästä? Ei mihinkää. Nomutta, tätä ennen ehti tapahtua vielä yks Oslon matka. Sieltä huolehdin mukaa joulutsuklaatia Freijjan putiikista (ai että muute Freia suklaa on jotai iha saatanan hyvää) ja ne tuliki jo syötyä. Otetaampa joulunaluskuva Kaarl Juuhanilta:
Sehä tossa joulun tulossa on parasta, ku kaikki pisneskumppanit lähettelee joululahjoja! Sielläpä tuli jos jonninlaista. Vieläku sais ne jotenki raijattua Espoosta kotikonnuille joskus. Mutta voiko mikää olla naurettavampaa, ku ne jouluviestit, joissa asianomaisen pitää jaaritella, että tänä jouluna me ei sitte anneta sulle yhtää mitää joululahjoja vaa lähetettii ne rahat jo sydänsairaille tai muutenvaa johonki mihi vittuu nyt lie!!! Voi helevetti sentää. Ohan se ihan lystikästä että niitä pisneslahjoja tulee, mutta iha hyvi pärjäis ilmanki. Ja etenkää ni tarviiko sitä nyt saatana sentää selitellä että nyt ei oo jotaki vekkulia lahjaa tulossa, vaikka ootki hirmu kivasti meiä asioita tänäki vuonna hoidellu, ku me nyt annettiinki ne rahat sitte johonki parempaa. Paljo helpommalla pääsee ku ei lähetä mitää jouluviestejä, ni ei tarvi selitellä. Etenkää ku vastaanottajaa ei todellakaa kiinnosta, mihin ne rahat nyt sitte on pillattu. No sitten siis Pyhälle, missä oli just nii parasta ku aina. Pyhälle oli sitä paitsi nikkaroitu uus tuolihissi, joka heilautti suksijan tunturin laelle alta aikayksikön. Voi mahtavaa. Ja rinteetki oli silkkaa timanttia, joten mikäs siellä mutkitellessa. Laskijan taidot tosin oli ihan perseestä, mutta maistuipa kuitennii Tsokassa revontuli-voffelit! Ja kun kerran tarkotus oli päästä eroon arkihuolista, ni ei ne kyllä paljo Isokurussa painanu:
Niija sitte söin poroa. Ja nyt tulee mainos. Pyhällä on nimittäi Huttu-Hippu ja sieltä saa, voi herranpieksyt, hilpeintä poroa ikinä. Alotin saapumisyönä poropurkerilla, enkä ees jaksanu kaikkee vaikka kuinka survoin suuhuni. Sitten seuraavana päivänä jatkoin Hippulaisen erityispitsalla, jossa oli päällysteenä poronpäristystä, karpaloita ja barpekjyyyy soossia. Voi nyt yhden kerran, voiko parempaa olla? Ja sitten vielä oli muutakin poroa menjyyllä, joten eläköön lähiruoka! Ja jos meet Pyhälle, ni poikkeeha Hipussa! Juu, sitte oli siirtymä kohti etelää ja pitkästä aikaa Savoon. Ja syömine jatku siitä mihi se Pyhällä jäi. Mutta tulipa joulupäivänä tehtyä taas kerrassaa mahtava hiihtely. Savossa nimittäi jalkaa vedetään Karibut ja niihi remmillä Järvisen Erä sukset ja suunta kohti taivaanrantaa, josta voi tulla parin tunnin päästä takasi. Arvaa oliko parasta?
16.10.2010 - 15:01
Juu, kun tuossa manasin jo että tänä kesänä jäi luontoretket ja kansallispuistot käymättä (sitä ei lasketa, jos kisoissa juoksee kansallispuiston puolella, koska sillon ei oo kansallispuisto-moodissa). Ja vielä enemmän tässä nyppi se, että jos mää jumalauta asun Espoossa ni oha se kansallishäpeä jos en mee Nuuksioo retkelle. Ni joha oli aika tehä asialle jotai, joten eiku lauantai-aamupuuron jälkee rusinat taskuu ja keula kohti Nuuksioo. Kansallispuistossaha on idea liikkua jalkasi ja kun yksin on matkassa ni viihtysämpi tyyli on juoksujalka. Olin oikei suunnitellu hienon reitin Metsähallituksen kartasta (luontoon.fi on muute aivan loistava sivusto, toim.huom). Ja kuten kartan alla todetaa, sitä sopii käyttää vaan suunnitteluu, eikä se sovellu maastokäyttöö. Joten piirsin oman kartan, joka soveltuu oikei hienosti maastokäyttöö ja jota voi vapaasti kaikki lukijatki käyttää retkillään!
Nonii, Nuuksioon ku lauantaina lähtee ja etenki jos on tämmöne yksin mököttäjä, ni retken suunnitteluun kannatta hieman panostaa. Ensinnäki kannattaa lähtee tarpeeks aikasi, ni saa juosta alkumatkan yksin. Ja toiseksee kannattaa kierrellä mielummi ne kauimmaset kierrokset, ku ne keskimmäiset rallibaanat, joissa reippaillaa mölisten 10 hengen porukoilla. No eiku siis kliio parkkii Högbackan tiluksille ja tossua toisen etee. Juostuani noin 3 metriä, totesin tulleeni huijjatuks! Jumalauta, kartassa luki polku, ni tää polku oli levee metsäautotie. Kylläpä vitutti, heti alkuu! No mutta, kyllä sieltä alko jossai vaiheessa löytyä myös polkua alle. Se mikä oli kyllä hämmentävää läpi reitin, et vaikka mimmosta erämaakierrosta oot menossa, ni yhtäkkiä maailman komeimmat kalliopolut törmäs metsäautoteihin, joita pitki mentii kilometrikaupalla. How boring is that? No niin, ensin ohjelmassa oli siis lämmittelylenkki pohjoseen päin jonkun laavun kautta, jonka jälkeen suunta käänty etelää ja Kattilan kautta kiertämää kierroksia! Ekana Korpinkierros (taisin kuulla korpin kraaksuvan puussa), sitte Punarinnankierros (en nähny punarintaa, enkä tiiä miten se piipittää), osa Nahkiaisenkierrosta (en oo iha varma et mikä nahkiaine ees on, mut ei niitä siellä kyllä näkyny!) ja vielä siipasu Haukankierrosta (siellä mitää haukkoja ollu..) ja kohti maalia. Reitti meni melkei niinku olin siniskynällä suunnitellu karttaa, mitä nyt hetkosen harhalenkin tein ja sillälailla. Aikaa meni 2:39 h ja oliki kyllä semmone olo että iha saatanan hienoo että se kliio alko pilkottaa sieltä puitten välistä. Retken paras hetkihä on aina se, ku osuu sieltä jostai puskista (yleensä vastakkaisesta suunnasta mihi aamulla lähti) takas autolle ja tietää että voi viimein käyä istumaa ja syyä evästä. En ookaa aikoihi juossu noin pitkää lenkkiä, joten olo olikin hitusen sen mukanen. Keli oli varsin passeli tämmöseen retkeen, olikoha +4 astetta tselssiusta ja vähä sato lunta sillon tällö. Matkalla oli yllättävän paljo pitkoksia, jotka, ei kovinkaa yllättävästi, on iha saatanan liukkaita ku niissä suonotkelmissa on kaikki jo huurussa ja jäässä. Siitä piste lisää Nuuksioo, et pitkospuut oli ehtaa tavaraa, puutapeilla yhtee nuijitut. Eikä semmoset juntit naulapyssyn kanssa laudasta nikkaroidut laiturit, niinku monessa paikassa nykysi. Yhteenvetona: erinomainen retkikohde, silloin tällöin todella komeita kalliota ja erähenkisiä suolampia. Plussana lisäksi runsas polkuvalikoima. Miinuspuolena: iha saatanasti väkeä ja liian leveet baanat paikotellen. Niinja otetaampa vielä katsaus, miten tähä retkeen oli valmistauduttu: La: Suunnistus, seuran cup 2.02h (13km) Titityy sullekki! 24.09.2010 - 18:20
Ni miten mää voin kirjottaa kaikkee tärkeetä tänne plokii ku tietokoje meni rikki? No onneks mcare pisti haisemaa ja yhessä yössä hajonneesta kovalevystä ja säleisestä näppiksestä loihdittii tulen uus peli ja intternet senku vilisee taas! Ni mitä asiaa mulla nyt sitte oli? Ni voiettä, iha ite oon pitäny itteni hengissä! Oli nimittäi männäviikonloppuna SM-viesti tuolla Nuuksion pohjoisreunassa ja siellä on sitte sieniä nii saatanasti. Ja ku tossa jo joskus taannoin kerkesin manata, etten oo käyny Nuuksiossa vielä retkellä, ni nyt oon viikon sisällä käyny kolmesti. Ja tsanttarelleja sekä suppilosieniä on ämpärikaupalla! Usko pois.
(Poimintatekniikkaa vois ehkä vielä aavistuksen hioa, tosin mettäthän on täynnä kaikenmaailman sammalta ja havunneulaa, ja jonkunha ne pitää sieltä siivota) No mutta, kuten ootte varmaa kaikista trendilehistä ja voivittu downshifting-sivuilta lukenu et nyt just sitä eniten kuuminta on se sienien keräämine ja iha ite ruuanlaitto. Ni määki sitte! Tässäpä siis oikei ohje miten sitä soppaa syntyy. Tsada-da-daa! Kauan kaivattu kispen kokeileva keittiö on täällä taas. Ja tällä kertaa siis KKK:n teemana on tee-se-it-se-ruoka. Sienikeitto: Ole hyvä ja laita saappaat jalkaa ja ota ämpäri painele sinne johonki sammalmättäille hakemaa sientä. Tokiha sienikeiton voi tehä ilmanki, eli korvata sienet vedellä, tulee vaa vähä laihempi versio! Sitte eiku kaupan meijeriosastolle kirnuamaan sitä koskenlaskujuustoa paketilline. Ja kotona sitte pumppaat hanasta vettä kattilaa ja keität sen (ku ihan ite laitat levyn kutoselle). Ainii ennen sitä veden keittoa piti paistaa ne sienet. Ja sipulitki piti laittaa maaha sillo huhtikuussa, ni käy nyt ne nykimässä ylös ja pilpusta mukaa! Ja sitte jollain tapaa näistä raaka-aineksista yhteensä muotoutuu lopulta keitto, jonka voi suristella sileeks, jos siltä tuntuu. Ja ai herranpieksut ku o hyvää! Nonii, mettässä samoillessa kerkee aina pohdiskella kaikkee tärkeetä. Analysoin esimerkiks sitä kumpi on sienissä parempi kohta, se ite haetun ruuan syömine vai löytämisen ratkiriemu. Melkei kallistun jälkimmäisee. Kerkesin myös tavata melko runsaasti syksysiä, veikeitä ystäviä. Hirven puutteessa niitä saatanan elikoita kaivatu taas tukka ja kalsarit ja voi helvettisentää, iha joka paikka täytee. Ja jos ennen vanhaa hirvikärpäset ymmärs lentää suoraa sinne tukkaa kiipeilemää, ni nykysi ne lentää päin naamaa ja takki vaa ropis ku niitä tulitti joka suunnasta. Se oli hienoo, sano! Nojuu, viime viikonloppuna saatii siis suunnistuskausi päätöksee, tulevana on vielä edessä pyöräsuunnistuksen viimeset SM-koitokset. Sunnuntaina onki sitte taas joku parin tunnin kisa tiedossa, salettii sataa ja on plus kuus. Siitä tulee silkkaa hienoutta, usko pois. Onneks ensviikolla pitääki sitte pakata pisneslaukku ja lähtee Norjaan. Se jos mikä on hienoutta, mutta senhän tiesitki jo! heippa Ainii PS. kuten siis tuli todettua, itse hankittu ruoka maistuu parhaudelle. Niimpä kävin tuossa ykspäivä hieman tepastelemassa tuolla lähi-westendissä. Ja sieltä sitten hieman varast.. öh löysin maasta omenoita! Oikein herkullisia, indiid!
(loput oliki jo syöty tai taskussa) 06.09.2009 - 14:24
Noniin, en ookkaa muistanu koko kesänä käyä missää kansallispuistossa. Joten äkkiä asiaan korjaus ja eilen tulikin retkeiltyä Leivonmäen kansallispuistossa. Kyseiseen puistoon ei oo ku joku 50km matkaa Jyväskylästä, mutta en oo jostain syystä tullu aiemmin käyneeks. No ehkäpä syy tähän saamattomuuteen on puiston suht vaatimaton reitistö. Saattaisin tosin selvitä ilman polkuja ja viittojakin, mutta kansallispuistoretkeilyynhän ne tietenkin kuuluu. Eikä siellä parane ees poukkoilla miten sattuu, ettei herkät sammaleet ja kämmekät mee ryttyy. Leivonmäellä pisin kierros on reipas vitonen ja lisäks on pistopolkuja vähä sinnetänne ja muutamia pikkukierroksia. Joten vaellusintosten kannattaa suunnata johonki muualle. Mutta pikkupäivätepastelusta kiinnostuneelle paikka oli iha oiva. No eikun siis kylttien osottamaan suuntaan ja voiveikkoset että oli muute mustikoita!
Huomatkaa marjainpoimijan (hrrrrrhhhh) paljaana pilkottava selkä. Tällä iällä on kyllä jo oppinu pitämää alaselän visusti piilossa, mutta mustikoitten kahmiminen sai innostumaan siinä määrin, että pukukoodi unohtu. No kun mustikan syömiseltä kerkesin, ni tulihan se retkireittikin kierrettyä. Matkaa nyt ei tainnu kertyä yhteensä ku joku kaheksan kilsaa, mutta tällä kertaa tärkeintä oliki eväät. Ne oli oikei onnistuneet ja makkaraaki pääs paistelemaa, ku joku oli pistäny jo tulet valmiiks nuotiopaikalla. Täytyy tosin myöntää etten oo iha ykkösluokan makkaransyöjä, mutta kyllä niitä ny aina muutaman kesässä syö, ku hyvä sauma sattuu. Mustikoitte lisäks maasto oli muute iha piripinnassa sieniä. Jos kohta en myöskää tunne kovinkaan montaa sientä, ni ei tullu poimittua. Tämän herkkusienen sentää tunsin!
Juu, no mutta retken jännittävin hetki sattuki sitte iha loppumatkaa. Siinä tuli otettua ikioma oikasu yhen suon laitaa ja voihyvä helvetti mihin se johtikaa. Mettä oli täynnä peukalonpään kokosia mustikoita ja niitä siinä kauhoessa ihmettelin et mihi paradiisii sitä on oikei löytänykkää. Ni voi kristus, yhtäkkiä sieltä iski sellane hirvikärpäspataljoona, että niitä iha kopis takkia vaste. Voivittu niitä oli varmaa tuhat yhtäaikaa ja niitä oli iha joka paikassa. Paikalta tuli paettua iha juoksujalkaa ja kyllä niitä kavereita löyty vaatteista ja tukasta vielä kotonaki useempi. hahaha iki-ihanaa indiid! Hirvikärpäsistä tuliki mielee ku olin tossa ykspäivänä suunnistamassa ja sielläpä myös tukkaan näitä vitun mönkijäisiä osu useempiki. Ni sit seuraavana päivänä menin hienosti vaatekauppaan ja siellä pukukopissa huomasin et vyössä kiipeili tutunnäkönen elikko. Hahahah ykkösparastaha olis ollu lahjottaa se kiipeilemään seuraavien iloks, mutta lopulta sain hillittyä itteni (kun oon kuitenki aikuinen) ja liiskasin sen ensin. haha Tällä viikolla urheilu on ollu hieman hajanaista ja oon pääosin harrastanu ajatustyötä sohvalla maaten. Kas tässä vilkaisu tapahtumiin Ma: Puntti 1.00h Ti: Suunnistus 0.48h/5.0km (haha meni muute iha päin persettä ja kaiken lisäks mut hylättii!) Ke: Puntti 0.45h + pyöräily 0.45h To: Maastopyöräily 1.00h + suunnistus 1.05 / 5,8km (meni muute taas iha päin helvettiä, mut löysin sentää lopulta kaikki omat rastit) Pe: - La: Retkeily 2.00h Nojuu, ensviikolla oon taas paljo parempi ihmine ja käyn vaikka juoksemassa. Jos viitsin. Heihei! 09.03.2009 - 14:44
Noniin huhu, nyt oon taas löytäny kotii Pohjosesta. Eli Lapin matkailun kakkososa tuli käytyä (tosin sehä o oikeesti jo kolmos-osa jos joulun aikaset matkailut otetaa laskuissa huomioo, mut ei niitä ny oteta). Nytpä matkakertomus tulee kuitenki oikei kuvallisena! Suunta oli ensalkuun ihka oikealle porotilalle Raattamaan, joka siis sijaitsee siellä Pallaksen takana. Ja ku kerta siihe suuntaa on meno, ni matkalla voi käydä oikei ulkomailla. Niimpä koukkaus naapurin puolelle Haparandassa ja suorin vartaloin Ikeaan tsötpullareille. Ja voi veikkoset, ei siellä puodissa ainakaa pihistellä annoskoossa. Perusannokseen kuulu kepeät 15 pullaa ja voivittu varmaa kuus potaattia. Tosimiehe annoksessa pullareita olis ollu sit se 20 ja potattien lukumäärää en uskalla ees arvuutella.
Jo vain ruoka maitto! Sitte piti tietysti käydä myös ulkomaalaisessa ruokakaupassa. Siellä on aina yhtä hauskaa. Jos nyt kotomaassaki on alkanu kaupan hyllyihi löytymää reilua ruokaa, ni kyllä taas huomas että ruottalaiset on muutaman loikan eellä. Siellä oli reilua ja ekolokista ruokaa iha joka sorttia ja vaikka kuinka montaa eri makua. Pitihä sitä vähä kaffia ja spakettia hamstrata ja tietenki koittaa ekolokiset suklaatimuffinssit. Sitten vielä reissun kohokohta. Siellä tsötpullar-kaupan takana oli nimittäi tämmösen ykkösluokan karkinsyöjän paradiisi, semmone iha saatananmoine Makeismaailma! Candyworld vai mikälie olikaa, ei siinä paljo kerinny kaupan nimeä tavailemaan ku piti rynniä sinne sisälle ja kahmia kainalot ja kassit täytee makeista ja suklaatia, ku kunnon adhd ikää. Aijjai että oliki mainio puoti. No sitten oliki aika taas loikata auton kyytii ja jatkaa matkaa napapiirin toiselle puolen. Aamulla sitte ku porotilalla heräsin ni ai hyvä jumala mitkä maisemat. Aurinko senku paisto, pakkasta reilu parikymppiä ja siellä 10km päässä se Pallaksen tuntur-jono jo odotteli suksijaa. Eiku sukset jalkaa ja tunturia päin! Jotta alkumatkalleki saatais jotain jännitystä, unohin tietenki juomaputelin ekalle juomapaikalle ja sain suksia 4 km lisälenkin, kun jossain vaiheessa huomasin vahingon käyneen. Tässä neiti innokkaasti suksii, autuaan tietämättömänä unohtuneesta omaisuudestaan.
No sitten viimei päästii tunturin juurelle ja itse asiaan. Noin 4 km (ja nyt ei sitte puhuta jostai yltiötrendikkäistä vertikaaleista, vaan ladun pituudesta) melko napakkaa nousua. Sielläpä sitten autiotupa jo odotteli kulkijaa ja kylläpä suklaadi, ruisleipä ja eväsmehu maistui vallan mahtavuudelle.
Kuvassa näkyvä Montellin maja sijaitsee jossain 500 metrissä ja itse Pallaksen huippuha on 807 moh (kun vertaa johonki naurettavaan Levin 531 moh). Ja kuten taisin jo mainitakin, suklaati saa mielen vallan ilokseksi!
Oli myös hitusen kylmä, joten onneks oli napavarustus mukana ja pysty nautiskelemaan myös alamäestä. Ihan kohtuu reippaat vauhdit ja jännittävät kurvit tarjosi tämä tunturi.
Retken pituudeksi tuli noin neljä tuntia ja sitten oliki oikei hyvä maata loppupäivä sohvalla kattomassa MM-kisoja. No kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin ja eiku pillit pussiin ja kohti Yllästä. Ylläksellä paisto myös aurinko, joten eikun mäkeen! Sielläpä sitten kurvailin ja oli vallan lystikästä. Ajoimpa vielä ennen sulkemisaikaa yhden kyydin sillä kondoolilla. Se menikin niin huimaa vauhtia, että kävellen olis saattanu olla aikasemmin perillä. No sitten olikin aika ryhtyä taas ansaitsemaan ittelleen elantoa ja ojentelemaan ihmisille suksia testiin. Pari päivää Ylläksellä ja sen jälkeen vaihto Leville, jossa myöskin pari päivää. Kelit oli tietenki iha perseenreiästä ja Levi nyt on sieltä muutenki, joten oli hirmu hauskaa. Kävin sentään pari kertaa hiihtämässä ja testasin myös Levi bläkin, eli sen mustan hiihtoladun. Ja petzlin valossa tietenkin. Olikin melko jännittävää, kun se valon kajo piisasi just siihen että näki alamäessä kovaa kyytiä lähestyvän vastapenkan, mutta sitä ei tietenkää nähny että kumpaan suuntaa se seuraava mutka on. Onneks viimein tuli se ilta kun kotimatka sai alkaa. Oulussa vietetyn pitstopin päätteeksi kotiin pääsin seuraavana päivänä. Ja tulipa viikonloppu sitten vietettyä vielä Himoksessa. Nyt olis takki aika tyhjä ja elämä yhtä suurta vitutusta. Elopaino on intensiivisen suklaakuurin johdosta noussu kilon, mutta onneks matkalta tarttu mukaan uudet sukset, ni jospa tässä taas joku päivä alkaa elämä voittamaan. Tartun ajankohtasiin aihepiireihin taas tuonnempana, kunhan saan hieman käsitystä, mitä maailmalla on tapahtunu viime aikoina. Hejkun kejkun!
PS. Niijoo ja hiphei! Nyt on taas yks uus kansallispuisto käytynä, tavotehan on käydä niissä kaikissa. 25.07.2008 - 16:35
Aluks lienee paikallaan varotuksen sana.
Hyi saatana sentään, että mää haisen. On tässä nimittäi tullu otettua kaikki ilo irti kesästä ja syötyä pari tonnia herneitä ja nauriita. Ja luonto kiittää. Tästä syömisestä on nimittäin jatkojalostunu semmosta kasvihuonekaasua, että voi hyvä helvetti sentään. Tiedätte varmaan, kun joskus pierunhaju on niin kauhia, että se ihan juttuu vaatteisiin kiinni ja seuraa perässä. No se on pientä tähän nykytilaan verrattuna. Tässä lähinnä pelkää, että kaasu polttaa housuihin reiän. Ja muutenkin vaatteet tulis varmaa toimittaa ongelmajätteiden mukana hävitettäväks. Ja seinät maalata. Sen verran myrkyllisestä katkusta on kyse. No kun se asia nyt tuli selväks, ni voidaankin siirtyä itse asiaan. Ajattelin perustaa uuden sarjan, jossa esitellään retkikohteita! Sarja täydentyy ehkä sitä mukaa, kun tuun poikenneeks jossain jännittävässä paikassa. Ja sarja alkaakoon nyt muutamalla luontopolulla. Joten eikun asiaan. KISPE TESTAA: Vaaruvuoren luontopolku, Korpilahti, Keski-Suomi Sijainti: Kärkisten sillalta reilu 10 km Luhankaan päin (tie 610) Vaaruvuori on niin perkeleen hieno paikka, et sille on oikei ikiomat inttervep-sivut! Sivuston on ilmeisestikin kirjottanu joku pikkusen katkeramman puoleinen kaveri. Sivuilta löytyyki ohjeet miten metsässä toimitaan. "Ethän poikkea luontopolulta Vaarun arimmilla alueilla! Ihmisen loputon vaihtelunhalu, luontomatkailubisnes ja eräiden opettajien vääränlainen luonto-opetus on jo aiheuttanut vahinkoja kansainvälisesti arvokkaalla luonnonsuojelualueella! Älä poikkea polulta luonnonsuojelualueella!! Katsele ja kuuntele kiirehtimättä; kumarru pienimpienkin puoleen!" Nonii ja eiku matkaan. Polun lähtöpaikka on tienposkessa P-paikalla. Karttaa reitistä ei ole saatavilla yhtään mistään. Reitin pituus lienee noin 6 km. Matkalla on näitä perinteisiä opaskylttejä, jotka on aivan perkeleen booring. Kierroksen kohokohta on Vaaruvuoren rinteeltä siintävät Päijänne-näkymät. Korkeuseroa järvenpintaan reilut 100 metriä.  Ennen näitä maisemia kuljetaan Särkilammen ohi. Lammen rannassa oli ehkä kuussataa miljardia sammakonpoikasta retkellä! Se oli jännittävää. Polun loppupäässä opasteet loppu ennen aikojaan, mutta autojen hurinasta pystyy päättelemään tien sijainnin. Eväsleivät tuli syötyä vauhissa ja aikaa kierrokseen kului puoltoista tuntia. Yhteenveto: + kohtuulliset maisemat, riittävästi korkeuseroja + paljon sammakoita + perkeleesti metsämansikoita tienposkessa + hyvät eväät - ei karttaa saatavilla - tylsät kyltit matkalla - ajoittain tylsä reitti Ja ku vauhtiin päästii, ni samantei toinen kohde. KISPE TESTAA: Huuhkajankierros, Varpaisjärvi, Pohjois-Savo Sijainti: Rautavaaran lentokentän kulmilla, tien 582 varressa Huuhkajan kierros on yks komeimmista luontopoluista mitä oon Suomessa käyny. Kierros on jonkun 6 km ja kulkee puolet matkasta Tiilikkajoen rantatörmää ja muutenki maisemat on kerrassaan komeat. Etenkin jos sattuu pitämään mäntykankaista.  Karttoja on hyvin nähtävillä ja kierroksen varren opaskyltit on verrattain viihdyttäviä ja mielenkiintosia. Kaikenmaailman eläimiä ja etenkin lintuja pitäs olla reilummallakin kädellä. Ite en tosin nähny viimeeks ku paarman, joka pisti mua jalkaa. Alue kuuluu tätänykyä Älänteen Natura-alueeseen ja kun kerra aikoinaan on tukkijätkät perannu sen kosken, ni nyt on kaikki niinku ennenki ja kivet heitetty takas sinne Tiilikkajokee.  Eväät tuli tälläki kertaa syötyä vauhissa, ku nuotiopaikalla oli väkee ku Saipan pelissä. Kävellen kierrokseen menee joku puoltoista tuntia ja juosten sen hilpasee 50 minuuttiin. Kispe suosittelee. Yhteenveto: + komeat maisemat + hieno reitti + helppokulkunen polku, voisin selvitä fillarillakin + hyvät infokyltit ja karttoja hyvin saatavilla + monipuolinen luonto+eläimistö + hyvät eväät - ei kovin haastava - viikonloppusin väkeä melko paljon Nyt taidan paneutua viikonlopun viettoon. Päätän raporttini tähän. |
Kirjoittaja
Kaisa, Jyväskylä kispenploki (äts) gmail.com Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 Parhaat linksut
kispe intternetissä
| |
